Kaipaan kirjoittamista, kun olen kaukana kotoa. Voisin kirjoittaa asiaa, ajatuksia, pohdiskella syntyjä syviä ja maailman tapahtumia. Vanhastaan on kirjoittamatta vielä second hand -opas Wieniin, tarinointia puolisoni ja Itävallan perheeni kohtaamisesta, tulomatkan sattumisista ja kommelluksista. Mutta sitten ollaan tässä ja nyt. Nyt on kevään merkkejä ilmassa.
Haluaisin kertoa paljon, mutten viitsi vaivata. Miksi turhaan oksentaa sanoja internetiin? Toisaalta sen takia ehkä olen kirjoittanutkin blogia yli puolet elämästäni. Haluan muistoja talteen, ennen kaikkea itseäni varten. Haluan ajan kanssa reflektoida kokemaani, etten sorru tunnekuohussa sanomaan jotakin ajattelematonta. Vaan kun aikaa kuluu liikaa, kirjoittaminen käy vaikeaksi. Muistikuvat hämärtyvät. Kaunistelun rooli kasvaa kasvamistaan. Onko kyseessä enää bloggaaminen vai dokumentoiminen?
Keskiviikkona vierailin päiväretkellä Boiotiassa. Muusien laakso imi mehut tyhjiin, vaikka Ateena onkin yksi kardiokaupunki, en ole vielä haikkauskunnossa. Mutta tämä päiväretki oli kuin paluu parin vuoden takaiselle johdantokurssille. Ulkopuolisen silmin joukko opiskelijoita vaikuttaa tuijottavan kivikasoja. Vaan ne kivikasat kertovat tarinoita mykeneläisajasta, kuiskailevat heksametrissä Homeroksen sanoin, ottavat kantaa Spartan puolesta ja sitä vastaan.
M.L. Rion romaanissa If We Were Villains termi thespialainen viittaa näyttelijöihin. Romaanissa korostuu esityksen, identiteetin ja taiteellisen ilmaisun voimakkuus. Hahmojen syvä uppoutuminen teatteriin ei ainoastaan määrittele heidän ystävyyttään ja kilpailua, vaan sillä on myös ratkaiseva rooli juonen etenemisessä, joka on täynnä draamaa, juonittelua ja shakespearemaisia tragedian elementtejä. Antiikin Kreikassa thespialaiset viettivät Muusien laaksossa Museia-juhlaa, jossa runoilijat, muusikot ja näyttelijät kautta Kreikan kilpailivat lajeissaan. Kilpailuhenkisyyden nimissä on ikiaikaisesti juhlittu taiteellista huippuosaamista - niin hyvässä kuin pahassakin.
Virolaisten vierailun kunniaksi veimme veljeskansan saunaan. On jollain tavoin absurdia istuskella pelkkä pyyhe päällä keskellä Ateenaa yksityisessä aidatussa puutarhassa. Alkuillan pimeyden kutsumien äänien kakofonia pauhaa jossain aidan takana. Kapakka on levittäytynyt kadulle, kulkuneuvot tööttäilevät. Ulkona ei ole kylmä eikä kuuma. Nautin välivilvoitteluistani ehkä liiaksikin, sillä flunssa on kietonut kyntensä ympärilleni. Sairastan kotona, syön mausteisia nuudeleita ja tirkistelen paitsi elokuvia, myös play off -kevättä Helsingissä ja Kokkolassa.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.