Tutuntutun lapsi 11 vee oli kertonut, että hänestä tulee isona vaikuttaja. Oikeastaan hän aikoo aloittaa jo teininä. Tämä herätti minut jälleen kerran pohtimaan influensserikulttuuria. Voi olla että toistan itseäni, niin paljon olen tästä vuosien varrella jauhanut. Sosiaalisessa mediassa ja myös kasvokkain. Sori siitä!
Vaikuttajuus ei ole vain näkyvyyttä, vaan myös vastuuta. Erityisesti silloin, kun yleisössä on nuoria, vielä arvojaan ja identiteettiään rakentavia ihmisiä. Ei ole koskaan täysin neutraalia, millaista elämää esitellään, mitä pidetään tavoiteltavana ja mitä normalisoidaan. Silti tuntuu, että osa vaikuttajista ymmärtää roolinsa olla lähinnä peilinä itselleen. Sisältö keskittyy omaan ulkonäköön, jatkuvaan uuden tavaran hankkimiseen ja hyvin kapeaan käsitykseen onnistumisesta: ole kaunis, ole hoikka, ole haluttava, mielellään jonkun varakkaan rinnalla. Ansaitset vain ja ainoastaan tätä. Näin rakennettu viesti on yksinkertainen, mutta vaikutuksiltaan kovin raskas.
Erityisen ristiriitaiselta tuntuu, kun pinnallinen ja kulutuskeskeinen sisältö kehystetään satunnaisilla hyväntekeväisyystempauksilla tai puheella tärkeiden juttujen tukemisella. Kuten toteuttamalla kaupallinen yhteistyö luonnonsuojelujärjestön kanssa - miksi influensserille pitää maksaa siitä, että hän kertoo Itämerenkin olevan suojelun arvoinen? Hyvät aikomukset eivät itsessään riitä, jos arjen viesti kertoo aivan muuta. Chanelien keskeltä lausuttu huoli nuorten mielenterveydestä jää helposti ontoksi, jos samaan aikaan normalisoidaan epätervettä kehonkuvaa ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Monelle seuraajalle tällainen sisältö ei ole inspiroivaa vaan päinvastoin: se saa tuntemaan itsensä rumaksi, vääränlaiseksi ja epäonnistuneeksi. Ja juuri tässä kohtaa vaikuttajuuden vastuu konkretisoituu. Tämä ei taaskaan ole mitään ruman ihmisen kateellista pihinää. Mun mielestä kyse ei ole siitä, etteikö kauniista asioista tai estetiikasta saisi nauttia. Mutta kritiikin alaisena on se, mitä annetaan ymmärtää pidettävän elämän keskipisteenä ja millaista arvojärjestystä huomaamatta opetetaan.
Ehkä olisi aika kysyä useammin: vahvistaako tämä sisältö jotakuta vai kaventaako se normia? Antaako se tilaa monenlaisille tavoille olla ihminen? Vai pelkästään yhdelle; kiillotetulle, mutta monelle saavuttamattomalle ihanteelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.