Joskus mulla oli pakottava tarve suunnitella reissuja. Yhdeltä reissulta palattua seuraavan piti jo olla tiedossa. Tieto seuraavasta reissusta auttoi jaksamaan arjessa, mä en kokenut pystyväni hengittämään kuin ulkomailla. Reissaaminen oli mulle niin tärkeää, että halusin tallentaa jokaisen hetken ylös blogiini. Halusin suositella minua viehättäneitä paikkoja muillekin, halusin tuntea itseni vaikuttajaksi.
Vaan jokin on muuttunut. Vietin vastikään muutaman päivän Berliinissä. Kävin Pergamon-museossa, kylpyammeessa ja kattoterasseilla. Näistä kokemuksista en halua blogissa kirjoittaa. Ensinnäkin siksi, että ne ovat vain minun ja matkakumppanini välisiä. Toisekseen, en koe oman Berliinin reissuni kokemuksien tarjoavan kenellekään mitään mullistavaa uutta tietoa.
Nykytravellerien must see -listalta Intia ei ole ikinä vaikuttanut viehättävältä. Ainakaan tälläiselle yksinmatkustavalle vaalealle naiselle. Joo, olisihan se Taj Mahal näin arkkitehtuurin ystävänä ihan kiva nähdä livenä, mutta kun en oikein ole muuten erityisemmin kiinnostunut Intiasta, Googlen kuvahaku saa riittää.
Toinen luotaantyöntävä kohde on Arabiemiraatit. Muistan kun perhetuttu kävi viitisentoista vuotta sitten vuosittain aurinkomatkalla Dubaissa - silloin sitä kuulemma kansoittivat lähinnä brittituristit. Nykyään se taitaa olla vähän sellainen joka pojan ja tytön Kanariansaaret plus -kohde. Mutta ei mua niinkään ällötä ne turistimassat, vaan se veri, jolla koko eriarvoinen liittovaltio on rakennettu.
En ole ollut seitsemään vuoteen rantakunnossa. Mä en tiedä uskaltaisinko rantalomalle. Tulisin todennäköisesti hulluksi jo parissa päivässä kohteessa, missä mulla ei ole muuta aktiviteettia kuin aurinko, meri, kirja ja älypuhelin. Mun lomalla pitää olla tekemistä! Ei välttämättä mitään huvipuistoja ja huippumuseoita, mulle riittää hyvin arboretum ja jotkin kulttuuriperintörauniot. Pääasia, että rannan ulkopuolella on muutakin elämää kuin surulliset baarikadut.
En tiedä haluaisinko ylipäätäänkään matkustaa enempää. Nykyinen somemaailma antaa todella epärealistisen kuvan reissaamisesta. Matka kuukaudessa on bloggaajanormi. Ensin ollaan Meksikossa, viikko siitä kone vie Hong Kongiin. Tällainen elämäntyyli ei ole mahdollista tavallista päivätyötä tekevälle. Some vääristää käsitystä siitä, mikä on normaalia matkailua. Mä mietin olenko nolo kun olen tehnyt tänä vuonna vain neljä matkaa, enkä ole ikinä käynyt Malediiveilla. Samalla unohdan että Suomessa on todella paljon niitä, jotka eivät ole koskaan käyneet Tallinnaa etelämmässä, jos sielläkään.
Mua ällöttää esimerkiksi Nelly.comin Ibiza Pool Partyn tapaiset tapahtumat, missä influencerit lennätetään yksityiskoneella vuorokaudeksi ryyppäämään ja maapallo itkee verta. Hiilidioksidipäästöt yli tuhat kiloa henkeä kohden. Ja kateuskortin heiluttajat, en lähtisi vaikka ilmaiseksi pääsisin. Tuollaiset tapahtuvat tekevät Nellystä silmissäni vastenmielisen brändin. Mä en haluaisi olla mukana junttimaisissa, luonnonvaroja suuresti tuhlaavaa kertakäyttömuotia esittelevissä kerskakulutusbileissä. Mun mielestä tuollaisiin bileisiin osallistuminen kertoo bloggaajan omista arvoista, eikä todellakaan positiivisessa valossa. Kuten yritys, myös bileisiin osallistuva vaikuttaja näyttää ettei päästöt ja ilmasto kiinnosta pätkääkään.
Olen aina kokenut matkustamisen todella antoisana. Mun reissaaminen on kulttuuriin tutustumista ja uuden oppimista, ei kiiltokuvamaisia instaposeerauksia pyhäköissä hashtag liveloveexplore. Kun määrä korvaa laadun, tuntuu että kaikki hohto ja glamour matkailun ympäriltä katoaa. Reaktioni kaverin kertoessa tulevasta reissusta on ai taas, eikä yhteistä intoilua aiheesta. Ja sama toisin päin. Kun kerroin keväällä lähteväni lomalle Portugaliin, ihmisten kommentit olivat luokkaa "so? kaikki menee just nyt Portugaliin."
Postauksen kuvat ovat juurikin sieltä salaiselta Berliinin reissulta. Ai niin, sain Instagramini takaisin. Mutten saa ottaa vanhaa nimimerkkiäni käyttöön, jostain minulle tuntemattomasta syystä. Ja julkaisutkin onnistuttiin ainakin toistaiseksi palauttamaan vain tämän vuoden alkuun. No, uutta yritystä sitten vaan. Minut löytää jatkossa Instagramista nimimerkillä kissaprinsessa.
