Viimeisiä viedään

Ennakkotiedoista poiketen paluu etelään koittaakin jopa vähän liian aikaisin. Mä kun olen todella nauttinut ajastani täällä. Minä, urbaani ja helposti tylsistyvä kaupunkilaissielu.

Olen nauttinut pitkistä aamuista sängyssä elokuvan ja aamiaisen parissa, paikallislehdestä, uusista tuttavista, juhlista, lyhyeltä tuntuvista pitkistä välimatkoista, koiraseurasta, saunasta ja lähes jokailtaisista seurapelituokioista. Selitellä olen osannut aina, mutta enpä olisi uskonut olevani Aliaksen kruunaamaton ja voittamaton kuningatar.

Henkilökohtaisesti viikon suurin järkytys on ollut peräti kahdessa miljoonakysymyksessä esiintynyt Pipin Pieni. Helpolla on päästy.

Laskiainen

Eilen viittasin ohimennen sivulauseessa lapsuudentraumoihini, kuinka en päässyt koulun talviurheilupäivänä laskettelemaan, koska en ollut ikinä aikaisemmin lasketellut. Olisin omasta mielestäni voinut vaikka pulkkailla laskettelukeskuksessa. Opettaja oli eri mieltä ja mä jouduin pilkkimään. Tästä tarinasta inspiroiduttiin, ja mut päätettiin viedä pulkkamäkeen.

Aikaa viime pulkkailusta on kauan, ja muistot ovat kultautuneet. Epäilin tokkopa edes mahtuisin lasten selkänojalla varustetun pulkan kyytiin, mutta onneksi yhteen pulkkaan upposi jopa kaksi. Yksin en olisi uskaltanut mäenlaskuun, edes pulkalla ajaminen ei ollut jäänyt selkäytimeen. Kökötin kyydissä kädet ja jalat ristissä, silmät kiinni. Naruja katkesi ylämäkeen kiskottaessa ja lunta meni niskaan litrakaupalla, mutta hauskaa oli. Niin hauskaa, että itse kukin sai epäillä henkistä ikäänsä.

Ja hei, en mä ihan korvessa joululomaani vietä. Täällä on pitseria.

Lähes rajan takana


Eilen auringonlaskun aikaan alkoi satojen kilometrien matka kohti pohjoista. Kiireessä ja huiskeessa, paniikissa ja univeloissa. Noin puolikas elämä matkasta unohtuen.

Takana rankahkot ennakkosynttärit, edessä kaksi viikkoa puhdasta rauhaa ja joutenoloa keskellä paukkupakkasia, tähtien kirjomaa yötaivasta ja puolimetrisiä nietoksia. Paikassa, missä aurinko menee nukkumaan mun herätessä, missä maailman pienuus on jokapäiväistä. Missä saa istua päivittäin valmiiseen pöytään, ja missä huolet saa heittää susille. On joulurauhan julistuksen aika.