No nyt ne tissit

Keskustelupalstalla, joka jääköön nimeämättä, juteltiin pari päivää (yötä) sitten paikoitellen aika rankastikin aiheesta, joka oli kuukausi-pari takaperin melkein kaikkien huulilla. Siellä juteltiin tisseistä. Aihe on myös ylivoimaisesti pyydetyin postaustoive kautta blogihistorian, joten saamanne pitää.

Yleensä mä haistatan piut paut kaikelle keskustelupalstajauhannalle, mutta koska aiheena oli nimenomaan mun tissit, (joista monella on hyvin vääristynyt mielikuva!) en voinut olla sotkematta lusikkaani soppaan. Lisäksi musta on hauskaa olla armottoman myöhässä ajankohtaisaiheista. Jonkun Maisa Torpan lanseeraama tissigate on niin huhtikuuta.

Mua vain ihan vilpittömästi järkytti huomata, kuinka noin sadalla blogiani silloin tällöin lukevalla on musta niin narsistinen ja vastenmielinen kuva. En tiedä miten olen tällaisen mielikuvan onnistunut antamaan, blogissa mun kolmesta päästäni pääosassa on vain yksi.

Kyllä, mulla on isot tissit. Ei, en ole kohottanut, kiristänyt, tai operoinut niitä mitenkään. Ei, en korosta niitä minkäänlaisilla toppauksilla, täytteillä, bombshelleillä tai muilla turborintsikoilla. Ja ei, en todellakaan ole niistä ylpeä, tai pidä niitä kauniina.

En pukeudu burkhaan tai pelkkiin poolopaitoihin, saati karta tietynmallisia kaula-aukkoja estääkseni pienenkään syntisen rinnanosan näkymisen. Mä ostan paitani ihan niistä samoista zaroista ja henkkamaukoista mistä ikäluokkani valtaosa, en mistään isotissisten rättikaupoista. Sanomattakin selvää, että samat vaatteet istuvat minun päälleni eri tavalla kuin nollakoon mallivartalolle.

Mulle tissit ovat vain yksi ruumiinosa muiden joukosta. Tällä hetkellä niistä ei ole minulle mitään hyötyä, enemmän vain haittaa. Tulisin varmasti pienemmilläkin toimeen. Mutta koska jonakin päivänä niille on tarpeellinen tehtävä, ei mun ole vielä järkevää tehdä niille mitään pysyvää.

Joskus olin innolla menossa veitsen alle pienentämään niitä, kävin konsultaatiossakin. Enää en tiedä olisiko se mun juttu. Mielestäni nykyinen kauneusleikkauskeskeinen maailma on jopa pikkaisen huolestuttava. Varsinkin ulkopuolisten kannustava, mutta samalla niin vaativa asenne. "-Onneksi sä pääset helposti leikkauksella sun ongelmasta eroon, ja saat kauniin rintavarustuksen!" Pitäisikö minun kokea isot rintani rumiksi ja ongelmallisiksi? Olenko jotenkin viallinen siksi, että minulla on vähän enemmän etumuksessa?

Ulkonäkö muodostaa valitettavan suuren osan ihmisten ennakkoluuloista ja mielipiteistä, ja näyttävämpi rintavarustus ei juuri positiivista mielikuvaa anna. Mun tapauksessa lisätaakkansa luo vielä blondit hiukset, bimbovaikutelma on taattu. Ennakkoluulot saavat ihmiset supattamaan ja nauramaan päin naamaa, asennoitumaan jo valmiiksi siihen, että uusi tuttava on tietystä muotista.

Sitten mua tuijotetaan silmät lautasen kokoisena, kun tulee ilmi, että tiedän, mikä on Burkina Fason pääkaupunki. Tai se, että mun musiikkimaku ei vastaa kaupallista valtavirtaa, näin vain esimerkkinä. Jotkut ovat tulleet jälkikäteen sanomaan, etteivät ole halunneet aiemmin tutustua, koska näytän niin tyhjäpäiseltä, suoraan Seiskan keskiaukeamalta repäistyltä. Mutta kuinka ollakaan, mä saatan olla ihan kiva. Niistä isoista tisseistä huolimatta.

Kuvat: Busty Girl Comics

Because it's the Cup!

kuva

 

Otsikkokierrätys kunniaan, ihan kuin mä en tota slogania olisi viljellyt jo useampaa kautta. Välivuoden jälkeen aukesi taas se kaikkien janoama finaalipaikka, ja nyt mennään loppuun asti. Ei vastaväitteitä!

Ankkasarja lopulta kulminoitui väsytystaisteluun ja tahdonvoimaan. Kehumani Andersen romahti kautensa ratkaisevimmissa peleissä, mutta Crawford näyttää vihdoin voittavalta maalivahdilta. Joka peliin se tuttu ja epätoivottu Coreyn spesiaali-imurointi, mutta se ei haittaa niin kauan, kun omat painavat enemmän maaleja.Vatanen kyllä ansaitsee puhtaat paperit kaudestaan, kaikilla ankkapakeilla ei varsinkaan viimeisessä pelissä ollut asenne kohdillaan. Perry sekä ruma mutta hidas Getzlaf pelailivat kuin koomassa, Getzlaf ei edes näyttänyt kapteenilta. Missä oli se johtajuus?

Toews on puolestaan täydellinen kapteeni. Kapteeni, joka tuo joukkueensa mukaan peleihin, vaikka väkisin. Kapteeni, joka itse yksilönä pelaa parhaimmillaan niissä tärkeimmissä otteluissa, nousee esiin kun joukkue sitä eniten tarvitsee. Kapteeni, joka johdatti vastuuntuntoisesti joukkueensa finaaleihin. Kapteeni Vakava on tänä keväänä parempi kuin koskaan aiemmin.

Sharpin heräämistä mä odotan kuin kuuta laskevaa, toivon niin paljon yön väistymistä ja päivänkoittoa. Chicago koki kovia viimeisessä ankkapelissä. On epävarmaa, ovatko Krüger ja Bickell iskussa, vaikka molempien on väitetty olevan pelikuntoisia. Mä olen edelleen aika kiukkuinen Bickellille (hyvästä viime pelistä huolimatta) joten ei sen niin väliä, mutta Krüger... Chicagon tunnollisin hyökkääjä puolustamaan.

Tampan pelejä mä olen nähnyt ehkä viisi tällä kaudella. Niiden perusteella joukkue on pelottavan nopea ja yksilöt (aka Steven Stamkos ja Tyler Johnson) tietävät varmasti, millä tasolla nyt on pelattava. Finaalipari on pelityyliltään loppupelissä yllättävän samanlainen, kaksi suunnilleen samankokoista taitokiekkojoukkuetta. Puhtaasti värilaseilla vain väitän, että Chicago on muuntautumiskykyisempi joukkue. Vastustajan heikkouksiin opitaan iskemään sarjan edetessä. Tampan Bishop on juuri sellainen maalivahti josta pidän, peittävä mutta notkea. Sytyn aivan mielettömästi itseäni puolta metriä pidemmistä veskareista! Ai niin, onhan siellä myös eräs Valtteri Filppula! Mikään ei ole niin varmaa, kuin että saadaan Stanley Cup Suomeen!

Ikäväkseni mun vakituinen änäriseura on vannoutunut FilppulaTampafani. Todennäköisesti ainakaan ratkaisevia pelejä ei pystytä sovussa katsomaan, vaikka hän tänään vakuuttelikin olevansa iloinen kumman tahansa voittaessa. Tätä ei uskonut kukaan. Onneksi maljajuhlat saa pystyyn omalla kokoonpanollakin.

Suosikkimeikkini

Postausta meikkituotesuosikeista on toivottu jo pidemmän aikaa. Nykyisin olen todella tylsä ja laiska meikkaaja, en koe tarpeelliseksi meikata päivittäin eikä mun naamalla mitään väri-iloitteluja tai innovatiivion multihuipentumia näe. Siksi mun suosikkimeikitkin on neutraalia ja jopa tylsää peruskauraa.

1. Diorshow Iconic Overcurl
Diorin Iconic on ollut mun ripsivärisuosikkini vuosikaudet, ja jo Overcurlin ostaminen tuntui pahalta syrjähypyltä. Mulla on pitkät, mutta ohuet ja vaaleat ripset, joten ilman taivutinta en yksinkertaisesti tule toimeen. Overcurlissa on mun silmän muotoon täydellisesti mukautuva kaareva harja, kiireessä saan jo yhdellä sipaisulla tarpeeksi näyttävät ripset. Ripsari paitsi taivuttaa, myös tuuheuttaa, eli tekee juuri sitä mitä omat ripseni kaipaavat. En usko, että tulen hylkäämään tätä ripsiväriä aikoihin.

2. Dior 5 Couleurs 030 Incognito
Paletti, jolla pystyn tekemään lähes kaiken. Vain tummaan smokey eyes-meikkiin tuo ei riitä, mutta viidellä hennonnäköisellä nudesävyllä onnistuu paitsi huomaamaton ja näyttävä arkilook, myös intensiivinen iltameikki.

3. Chanel Rouge Coco Shine 62 Monte Carlo
Ehdoton kesähuulipunasuosikkini! Räväkän värinen purkissa, huulilla kiiltävä, vain aavistuksen sävyä antava pinkkiin taittava puna. Mulla on usein rohtumaa huulissa, mutta tämä huulipuna levittyy pehmeästi ja häivyttää virheet. Toimii hyvin ilman rajauskynää, mikä on plussaa tällaiselle viiden minuutin meikkaajalle. Auringonvalossa punan shimmeri pääsee oikeuksiinsa, tulos ei ole mikään diskopalloefekti, vaan sofistikoitunut hohde.

4. Dermosil Blush Rose
Mun äiti on hulluna Dermosiliin, ja sysää mullekin monta kertaa vuodessa kamalasti "kivoja juttuja" sieltä. Tämä poskipuna on ihan loistava! Koostumus on melko jauhoinen, mulle se on vain plussaa. Nopeasti levitettävä, tuote on niin pigmenttirikas ettei sitä tarvita paljoa. Sävy on mulle täydellinen, häivyttyy lähes itsestään iholle. Kuvaa vastaavan tumman värinkin tuolla saisi aikaan, mä käytän vain hennon sipaisun.

5. Estelle & Thild All-in-one Tinted Moisturise 01 Light
Mä olen niin iloinen saatuani katkaistua vuosien meikkivoidekierteen! Mulla on pääasiallisesti siisti iho, mikä ei mitään pakkelikerrosta edes tarvitse. Jos harvoin laitan pohjalle jotain, se on Estelle & Thildin sävyttävä päivävoide, joka tasoittaa ihon sävyn ja jättää hentoisen mattapinnan. Voide on kevyesti levittyvä ja ihan tarpeeksi peittävä omiin tarpeisiini.

6. Guerlain Terracotta Light Sheer 02 Blondes
Käytin pitkään tuosta tummempaa versiota, autuaan tietämättä että muitakin sävyjä löytyy. Onneksi kokeilin, tämän värimaailma sopii minulle paljon paremmin! Mosaiikkipaloilla voisi kikkailla loputtomiin, mutta mä käytän tuota vain tylsästi isolla siveltimellä sutaisten. Kesto on mieletön, aamusta iltaan läpi rankkasateen ja kyynelten!

7. Yves Saint Laurent Touche Éclat 02 Ivoire Lumiere
Kulttituote. En varmaankaan osaisi elää ilman valokynää, tolla saa niin helposti väsyneen ilmeen veks. Käytän valokynää paitsi kulmaluulle, nenänvarteen ja amorinkaarelle, myös tummien silmänalusten peittoon. Mulla toi toimii niin paljon peiteaineita paremmin! En tiedä mikä limited edition tuo leopardikuosinen kynä on, mutta se on mahdottoman söpö!