Because it's the Cup!

kuva

 

Otsikkokierrätys kunniaan, ihan kuin mä en tota slogania olisi viljellyt jo useampaa kautta. Välivuoden jälkeen aukesi taas se kaikkien janoama finaalipaikka, ja nyt mennään loppuun asti. Ei vastaväitteitä!

Ankkasarja lopulta kulminoitui väsytystaisteluun ja tahdonvoimaan. Kehumani Andersen romahti kautensa ratkaisevimmissa peleissä, mutta Crawford näyttää vihdoin voittavalta maalivahdilta. Joka peliin se tuttu ja epätoivottu Coreyn spesiaali-imurointi, mutta se ei haittaa niin kauan, kun omat painavat enemmän maaleja.Vatanen kyllä ansaitsee puhtaat paperit kaudestaan, kaikilla ankkapakeilla ei varsinkaan viimeisessä pelissä ollut asenne kohdillaan. Perry sekä ruma mutta hidas Getzlaf pelailivat kuin koomassa, Getzlaf ei edes näyttänyt kapteenilta. Missä oli se johtajuus?

Toews on puolestaan täydellinen kapteeni. Kapteeni, joka tuo joukkueensa mukaan peleihin, vaikka väkisin. Kapteeni, joka itse yksilönä pelaa parhaimmillaan niissä tärkeimmissä otteluissa, nousee esiin kun joukkue sitä eniten tarvitsee. Kapteeni, joka johdatti vastuuntuntoisesti joukkueensa finaaleihin. Kapteeni Vakava on tänä keväänä parempi kuin koskaan aiemmin.

Sharpin heräämistä mä odotan kuin kuuta laskevaa, toivon niin paljon yön väistymistä ja päivänkoittoa. Chicago koki kovia viimeisessä ankkapelissä. On epävarmaa, ovatko Krüger ja Bickell iskussa, vaikka molempien on väitetty olevan pelikuntoisia. Mä olen edelleen aika kiukkuinen Bickellille (hyvästä viime pelistä huolimatta) joten ei sen niin väliä, mutta Krüger... Chicagon tunnollisin hyökkääjä puolustamaan.

Tampan pelejä mä olen nähnyt ehkä viisi tällä kaudella. Niiden perusteella joukkue on pelottavan nopea ja yksilöt (aka Steven Stamkos ja Tyler Johnson) tietävät varmasti, millä tasolla nyt on pelattava. Finaalipari on pelityyliltään loppupelissä yllättävän samanlainen, kaksi suunnilleen samankokoista taitokiekkojoukkuetta. Puhtaasti värilaseilla vain väitän, että Chicago on muuntautumiskykyisempi joukkue. Vastustajan heikkouksiin opitaan iskemään sarjan edetessä. Tampan Bishop on juuri sellainen maalivahti josta pidän, peittävä mutta notkea. Sytyn aivan mielettömästi itseäni puolta metriä pidemmistä veskareista! Ai niin, onhan siellä myös eräs Valtteri Filppula! Mikään ei ole niin varmaa, kuin että saadaan Stanley Cup Suomeen!

Ikäväkseni mun vakituinen änäriseura on vannoutunut FilppulaTampafani. Todennäköisesti ainakaan ratkaisevia pelejä ei pystytä sovussa katsomaan, vaikka hän tänään vakuuttelikin olevansa iloinen kumman tahansa voittaessa. Tätä ei uskonut kukaan. Onneksi maljajuhlat saa pystyyn omalla kokoonpanollakin.