Takaisin sateeseen

Tihkusateessa ja iltahämärässä kello kahden aikaan otetut rakeiset asukuvat tarkentuivat lähinnä portaikkoon. Hiukset lainehtivat, mutta olisi varmaan kannattanut sotkea meikkiäkin naamaan. Näytän lähinnä aaveelta. Ilmeen perusteella olen joko huolestunut, tai haistattelen näkymättömille vihollisille. Kuvat, jotka olisivat todennäköisesti monella muulla bloggaajalla menneet kategoriaan "epäonnistuneet." Joulukuu on hyvässä vauhdissa, mutta lumesta ei ole tietoakaan. Sääkin tuntuu aivan loppulokakuulta.

Takki on ostettu kohta kaksi vuotta sitten, ja olen käyttänyt sitä alle viisi kertaa. Enää se ei mahdu edes kiinni, kuppikokoni on kasvanut kolmella noista ajoista. Joten käytetään sitä nyt vielä kun kehtaa liihottaa takki auki, tuo väri on niin kiva. Harmaa on hyvä väri.

CHICAGO 187 2.0

Uutta ulkoasua! Eli lähes valmis blogin kakkosversio tulille! Näkyvin muutos lienee paitsi lisäväri, myös sivupalkin siirto vasemmalle. Itseäni se miellyttää enemmän näin vasemmalla puolella.

Mun piti tosissaan päivittää uusi koodi vain ihan nopeasti eilen illalla, mutta kaikki ei mennytkään putkeen, vaan elementit hyppivät puolelta toiselle. Vartin katkos siis venyi viiteentoista tuntiin. Anteeksi kaikille niillekin huolestuneille, jotka eivät uskaltaneet missään kysyä. Huhut alkoivat liikkua sen verran hurjiksi, että päätin pistää vielä keskeneräisen version julkiseksi. Esimerkiksi mulla on kuulemma salainen blogi, jossa arvon viikottain lukijoille tolkuttoman summan rahaa :D you wish.

Alunperin mun piti laittaa liikkuva banneri, mutta jostain syystä en saanut sitä pysymään paikoillaan. Vaikka leveyksiä ja sijainteja muutti miten, aina se banneri otti harppauksen oikealle. Bannerikuva on sama kuin ennenkin, vähän vaan eri koossa. Mä tuskin koskaan tulen vaihtamaan tuota, vapaasti muokattavat stock-kuvat ovat tänä päivänä harvinaisia, varsinkin kun yhteys on ilmeinen. Bannerissa siis Chicagon skyline, jos se on mennyt joltakin ohi. Someikonit on osittain mun itseni muokkaamia, eivätkä asettuneetkaan ihan niin hyvin kun mä toivoin. Niitä pitää fiksailla vielä tänään illalla.

Fonttina Raleway Googlen fonteista, mä tykästyin fontin kaksoisweehen. W on varmasti yksi käytetyimmistä kirjaimista tässä blogissa, joten sen ulkonäkö on se tärkein. Myös numerot näyttää kivoilta kun ne eivät ole ihan lineaarisesti: 1234567890

Poistin lukijat blogin sivupalkista, koska mun blogista on kuulemma käyty häiriköimässä lukijoiden blogeja, enkä hyväksy tuollaista käytöstä. Bloggerin kautta voi kuitenkin edelleen lukea, ja yhä pätevät ohjeet löytyvät täältä.

Violetti ei tosissaan ole mun lempiväri, vaikka niin blogin perusteella saattaisikin luulla. Ainakin Chromella värit ovat riitasoinnussa, mun aiemmin käyttämäni colormatch-ohjelma on kadonnut internetin ihmeellisestä maailmasta ja mun on pitänyt luottaa omaan epävarmaan silmääni.

Kommentteja otetaan vastaan, ja tietoa toimivuudesta eri selaimilla. Paljonhan tässä on vielä työtä, mutta koitetaan nyt alkuun pärjätä tämän kanssa :)

WKND

Olin etuoikeutettu pitkästä aikaa viettämään ihan oikeaa viikonloppua. Kolmipäiväistä sellaista, pidennettyä. Aluksi leikittelin ajatuksella äkkilähdöstä kauas pois, mutta kolmessa päivässä ei kauhean kauas ehtisi. Eikä ehtisi kauheasti nähdäkään, mikäli päätyisi ihan uuteen paikkaan. Myös kylpyläviikonloppu kävi mielessä, mutta en ole uimapukukunnossa. Mulla on sitä paitsi velvollisuuksia kotona.

Viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Väsymys painoi mua ihan lyttyyn, sillä yöt olivat unettomia ja päivät kiireisiä. Siksi olen ottanut vapaasta kaiken irti nukkuen kahdentoista tunnin yöunia. Olen venyttänyt aamuja kahvikuppi toisensa jälkeen, huomannut illan alkavan hämärtää jo kello kahdelta. Ja ne illat on vietetty glögimukillisen jos toisenkin äärellä, kynttilänvalosssa korttia pelaten.

Ja ne velvollisuudet... Olen viettänyt neljän tunnin siivouspäivää, jynssäten hammasharjalla ja kloriitilla kylppärinlaattojen saumoja vaaleammaksi. Tänään pesin pyykkiä sen samaisen neljä tuntia. Mä en ole kaikkivaltias kodinhengetär, ja tämä siivousinto on ollut pois ruuanlaitosta. Perisyntiä on tehty tilaamalla pitsaa kotiin.

Olen myös menettänyt vähäiset hermoni jouluvaloja viritellessä. Esimerkiksi tuo kuvissa näkyvä pallovalo pitäisi saada ovenkarmiin kiinni, mutta eihän se pysy. Pitänee ostaa valkoista jesaria. Onneksi Väinö lupasi tuoda niitä kaipaamiani vaniljatuoksukynttilöitä kotiin tullessaan. Ehkä ne hermotkin ovat uusiutuvaa luonnonvaraa.

Tälle kaudelle en enää ostanut Jokereiden kausikorttia. Mä en enää koe olevani tarpeellinen fanikatsomossa. Haluan käydä katsomassa pelejä siinä seurassa ja silloin kun haluan, musta on paljon kivempaa kommentoida kaverille nasevia (ja lähiyleisöä ärsyttäviä) huomiota pelistä, eikä huutaa naama punaisena sitä mitä joku muu käskee. Mun henkilökohtainen kauden avaus tapahtui vasta nyt marraskuussa, ja pelissäkäynnit on edelleen laskettavissa yhden käden sormin. Matseissa käyminen on siis harvinaista herkkua, ja omin silmin nähty voitto pyhitti sunnuntain lepopäivän.

Tänään aion palata omiin rutiineihini. Ottaa takaisin oman paikkani keittiössä. Luvassa italialaista lihapullaspagettia! Myöhemmin ehtii viettää viikonlopun viimeistä glögi-iltaa, vuoden ensimmäisten piparkakkujen äärellä. Varaslähtö joulukuuhun.