Olen saanut paljon kritiikkiä siitä, että paljastan persoonastani
kovin vähän. Myönnän tämän täysin, ja itsensäpaljastelemattomuus on
täysin tarkoituksellista. Kerron itsestäni täällä blogissa tasan sen
mitä tahdon. On kiva käyttää valtaa joidenkin asioiden suhteen.
Lukijoiden toiveesta raapaisen itseäni vähän pintaa syvemmältä. Enkä ota
sitä vakavasti.
Mulla on tapana keksiä ihmisille ja asioille joskus käsittämättömiäkin lempinimiä, esimerkiksi Heineken-merkkinen olut on Esaa.
En
osaa käydä kaupassa kuin nälkäisenä. Äsken mun teki mieli irtokarkkeja,
joten päätin mennä kauppaan ostamaan niitä, ja samalla ruokaa
viikonlopuksi. Koska mulla ei ollut yhtään nälkä, en pystynyt päättämään
mitä mä haluaisin syödä, enkä ostanut sitten mitään muuta kuin karkkia.
Nyt ei edes karkit maistu.
Löydän
itseni usein hämmästelemästä omaa elämääni, ja miten pienistä
sattumista, virheistä ja vahingoista kaikki on rakentunut. Jos Talvisota
ei olisi koskaan syttynyt, en olisi syntynytkään. Ja jos en olisi vajaa viisi vuotta sitten kokenut suurta välirikkoa, en olisi koskaan oppinut puhumaan täydellistä saksaa.
Ärsyynnyn suuresti, kun joku kutsuu lasagnea
lasseksi.
Maailman raivostuttavin termi, haluaisin heittää tervapadalla sitä
neropetteriä, joka alunperin tuon väännöksen väänti. Ihan oikeasti,
kaikki maailman Lasse-parat!
"Teenkö rakas tänään kana-Lassea vai vege-Lassea?" Näen punaista ja niin pahasti, etten suostu syömään koko ruokaa.
Olen
äärimmäisen sanavalmis ihminen. Lähes poikkeuksetta myös sanon ennen
kuin ajattelen. Tästä syystä viihdyn esimerkiksi lätkämatseissa
aktiivisesti chanttaavassa fanipäädyssä, mä en pääse huutamaan kentälle
omia idioottimaisuuksiani, kun on ihan ohjeistettujakin huutoja.
Osaan
myös improvisoida lennosta käsittämättömiä, lähes Grammy-palkinnon
arvoisia pikku lauluja. Kuten keskiviikkona lurauttamani
Lettis näyttää tiskiharjalta Yellow Submarine-melodialla.
Mun suurimmat matkailuhaaveet eivät ole mitään tyypillisiä New
Yorkeja ja Thaimaita. Vaan Tansania tai muu Afrikka, Ecuador ja Trans-Mongolian
junamatka.
Mä haluan tietää kaikista asioista vähän. Kaverit haukkuu mua
Wikipediaksi ja
Tietopankiksi, kaikella
rakkaudella. Mulla on tapana lukea varsinkin tylsyyden hetkillä
Wikipediaa, useimmiten aina jonkun kategorian alta kaikki artikkelit.
Viihdyn tuntikausia Wikipediassa! Viimeksi luin
Virginian roolista Yhdysvaltain sisällissodasta.
Tiedonhakuharrastukseni ansiosta mulla on käsittämätön määrä
nippelitietoa, ja valtaosalla en tee yhtään mitään. Tiesittekö te, että
Islannissa ei esiinny päiväperhosia? Tai että hävittäjälentäjät saavat
keskimääräistä useammin tyttölapsia, koska x-kromosomit kestävät
paremmin g-voimia kuin y-kromosomit? Muille turhan tiedon ystäville
suosittelen
Owlia, ilmaista iPhone-sovellusta.
Oon todella kiltti
ihminen. Haluan olla avuksi kavereilleni, joskus omien tarpeidenikin
yli. Esimerkiksi eilen lähdin serkun seuraksi baariin, vaikka olin jo
nukkumassa. Ja pilkun jälkeen kuskaamaan kaverinkavereita kotiin, vaikka
siinä mennään täysin omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Mulle tulee
hyvä mieli jos voin olla jollekin jollakin tavalla hyödyksi.
Osaan
eläytyä toisiin ihmisiin, niin fiktiivisiin kuin olemassaoleviinkin.
Mietin usein, miten ja miksi toinen ihminen näkee tai tekisi jonkun
asian. Eläytymiskyvyn takia myös herkistyn helposti. Esimerkiksi harvaa
elokuvaa tai tv-sarjaa pystyn katsomaan silmien kostumatta. Itkin jopa
tänään Sinkkuelämää katsoessani, kun Carrie ymmärsi, että Ranska on
virhe.
