YO2016

Täten tulen kaapista ulos ja lopetan turhat spekulaatiot. Jep, minä olen tämän kevään ylioppilas. Ja jep, vaatimattomat viisi vuotta ikäluokkani normaaliaikataulua jäljessä. Syitä, miksi jätin päivälukion kesken vuonna 2012 (jolloin olin vaihtovuoden takia jo vuoden ikäluokkaani jäljessä) oli useita, niistä päällimmäisenä haluni kirjoittaa useampia pitkiä kieliä. Päivälukiossa opintotahti ei olisi tuota sallinut, joten vietin pari vuotta käytännössä tekemättä mitään. Sitten kun olin kerännyt pari vuotta järkeä päähän, päätin syksyllä 2014 aloittaa aikuislukiossa lukiourakkani alusta.




Nyt jo historiaa olevan vaikean elämäntilanteen vuoksi en edes uskonut pääseväni tämän kevään kirjoituksista läpi, sillä en lukenut niihin tipan tippaa. Ajattelin, että sitten joskus vaan uudestaan. Turhaan ei aikuislukiota irvitä ikuisuuslukioksi. Vaan lopussa kiitos seisoo. Moni tuttu oli kuulemma jo luopunut toivosta, ei siitä tytönhupakosta tule ikinä ylioppilasta, pelkkä vapaaherratar.




Itse juhlat järjestettiin ei-liian vilakkana, vaan varsin kesäisenä kesäkuun ensimmäisenä lauantaina Lahdessa. Lahdessa siksi, että tilanvuokraaminen olisi helpompaa (Klippan olisi pitänyt varata jo neljä vuotta sitten...), ja koska mummon ja vaarin on päästävä juhlapaikalle mahdollisimman vähäisellä vaivalla. Olen niin otettu kuinka moni vieras vaivautui tulemaan kauempaakin. Ystävät Helsingin päästä, Tampereelta, Länsirannikolta... Satoja kilometrejä ajoa vain mun juhlien takia.



Halusin juhlista omannäköiset. Niinpä kukkia oli joka paljon ja joka puolella, ja tarjoilutkin jotain muuta kuin perinteinen kermakakku ja karjalanpaisti. Oli juustoja, vesimelonia ja marenkeja, vain koska mä tykkään niistä. Enkä ollut ainoa, jonka kyynelkanavat murtuivat kun Finlandia-hymni soi. Tai kun äiti yritti pitää puhetta. Tai kun lapset vertasivat mua prinsessaan. En vieläkään, yli viikko juhlien jälkeen osaa kuvailla omaa kiitollisuutta vierailleni. Moni oli nähnyt niin paljon vaivaa, ihan vain mun vuokseni.

Kuvat ovat Jonnan ja Johannan käsialaa, tunnelmapaloja juhlista ja niiden jatkoista. Kiitos teille ihanat naiset! Rakastan teitä!

Pick up the magic of moment and work with that

Harvinaista on kahden vapaapäivän putket. Koska sellaiset napsahtivat nyt keskiviikolle ja torstaille, Johannan oli hyvä tulla vierailulle. Haluttiin ihan konkreettista tekemistä, joten käytiin aluksi Kiasmassa.

Meidän Kiasmassa käyminen oli sitten paljon muutakin kun pikavisiitti Robert Mapplethorpen muutaman riettaan seksitaulun äärellä ja paheksuen ulos. Me kierrettiin koko pytinki läpi, kerros kerrokselta. Katseltiin vartin verran ukkosta ja muuta jännittävää. Itseeni varmaan suurimman vaikutuksen teki installaatio, jossa lähes pimeässä huoneessa oli liikkuva kultainen lattia. Ei ehkä muuten, mutta kun se kultainen lattia oli niin kiva, että harkitsen jo omanikin maalaamista.

Olin jo pitkän aikaa luvannut tarjota Johannalle Suomen parasta sushia. Ikävä kyllä sitä ei saa mun keittiöstäni (jos saisi, mähän en muuta söisi!) joten oli mentävä Korjaamolle, Sushibar+wineen. Valehtelematta, en ole vielä missään muualla syönyt yhtä hyvää sushia kuin Sushibarissa. Ja mä olen sentään aika monessa paikassa sushia syönyt.

Suurena punaviinin ystävänä ymmärrän valkkareista yhtä paljon kuin kivi kiinan kielestä. Kaino toteamukseni itävaltalainen valkkari on ainakin hyvää toi pöytään maailman söpöimmän pullon. Ja maistuvaa oli myös sen sisältö. Paljonpuhuvaa on myös se, että sushin jälkeen syötiin lisää sushia. Kohtuus unohtuu usein hauskojen asioiden äärellä. Mulla on yksi sushisuosikki ylitse muiden, grillattu kampasimpukka. Sitä pitää syödä ihan joka visiitillä! Kunpa vain Sushibar kehittelisi mustekalanigirin.

Surprise party

Tiistaina tytöt päättivät järjestää mulle yllätyssynttärit. Tämän viikon tiistai oli sellainen päivä, jolloin aamu avautui myrkyllisenä ja mulla oli kiire. Niin kiire, että tukka jäi pesemättä ja naama meikitsemättä, asuvalintanakin oli huppari. Mä en edes käytä koskaan huppareita!

Aluksi koitti kutsu vilpittömästi syömään. Mä olin aluksi myöntyväinen ja ehkä jopa innoissani, kunnes tietoisuus omasta tilastani iski. Kaiken kruunasi kaikkien aikojen kevyin hitlervertaus: jos Hitler olisi blondi viiksetön transvestiitti, te olisitte kuin kaksi marjaa. Kenenkään ulkonäköä pilkkaamatta, julkiselle paikalle menemishalut valahtivat tuon kommentin myötä maan alle. Tytöt joutuivat paljastamaan yllätyksen perimmäisen syyn, enkä mä meinannut siltikään tajuta. Tässä ihan käytännön esimerkki, kuinka myrkyllinen mun tiistaiaamuni oli: lamauttava.

Koska tiistaina oli matsipäivä ja Jokerit ansaitsee aina mahdollisuuden, päädyttiin Sports Academyyn syömään. Ja koska nämä olivat syntymäpäiväjuhlat, tilattiin pullollinen samppanjaa. Talo tarjosi nachot, ja mä en voinut vastustaa ajatusta caesarsalaattiburgerista. Koska itse lätkämatsi oli yhtä seulomista, vaihdettiin leiriä ennen toisen erän loppua.

Siirrettiin sijaintia reilu kilometri lähikapakkaan jossa juotiin toinenkin pullollinen, tällä kertaa skumppaa. Mehän kannetaan joka paikkaan aina Trivial Pursuitia mukana, joten päätettiin pelata kierros. Melkein voitin.

Halloween

Perjantai-iltana juhlittiin Halloweenia Johannan ja Saran kanssa. Johanna tarjosi etkot, kakut ja kahvit, jonka jälkeen Lahden yöelämä veti puoleensa pilkkuun asti. Onhan se ihan kiva kerran kuussa tai parissa.

Vaikka rakastankin teemajuhlia, olen itse äärimmäisen laiska pukeutuja. Menin siitä mistä aita oli matalin, mustaa päälle ja kisupipo päähän. Pienen maanittelun jälkeen annoin maalata naamaani viikset. Tytöt sen sijaan olivat panostaneet huolella. Ehkä mäkin vielä jonain vuonna.

Kalteva torni

Viikonloppuna tarjoutui mahdollisuus viettää tyttöjen iltaa Leenan ja Lotan kanssa. Pitkästä aikaa! Parasta seuraa, ruokaa, herkkuja ja juomaa... Eipä siihen viihtyisyyteen suurempia tarvita.

Illan ohjelmanumerona oli Suomen tasuripeli. Kerrankin tuli mahdollisuus katsoa jalkapalloa erittäin naismaisesti, neljän seinän sisällä kun on vaikeampi aiheuttaa harmitusta muulle kansalle.

Perjantailta

Eilen tietokonetta avatessani mulla oli tarkoitus alkaa etsimään tietoa albumiinista. Tiedonjano tukahtui kun hakusanoja näpytellessäni havaitsin jonkun etsineen minun Googlestani tietoa hakusanoilla alkuasukkaat seksi. Siis ihan oikeasti! Ei mitään muistikuvia, joten sen on täytynyt olla joku muu.

Mulla ja Johannalla oli perjantai-illalle huikea suunnitelma mennä katsomaan kuinka Nico Manelius kohtaa Tomek Valtosen. Manetskuukkeli ei valitettavasti tainnut uskaltaa lähteä tähän kohtaukseen mukaan, joten ajattelimme että pelkkä Tomek ei ole yhdeksän euron arvoinen keissi. Sori!

Sen sijaan päätettiin seurata meillä nykyjokereiden taivalta viini-juustoillan voimin. Viime kerrasta olikin vierähtänyt melkein vuosi! Pitkästä aikaa päästiin myös ihan keskenämme viihteelle, paikkaan minne kuulumme, eli Torveen.

Ajetaan aurinkoon

Atomirotta - Aurinkoon

Kehtaan ajaa millaisella autolla tahansa.

Minä, seitsemän muuta ja mökkiviikonloppu. Mä olin leiponut jälleen kerran focacciaa mökkituliaisiksi, ja käytiin äidin kanssa keräämässä kantarellejakin (mä löysin kaksi, äiti loput.)  Navigaattorin ei tarvinnut toimia kunnolla, koska kiertoteitäkin pääsi perille. Kaikki aikanaan, saatiin tutustuttua kauniisiin kantahämäläisiin maisemareitteihin. Aurinkoa, järveä, grillaamista, sanasotaa, nauramista niin hyville kuin huonoillekin jutuille, ja ihan riittävästi juomaa. Mulla oli sixpack Muumi-limua.

Perjantai-ilta verotti sitten yllättävästi - lauantaina järjestettiin koomaiset mökkiolympialaiset, joissa minä ja Laura sijoituttiin ylivoimaiselle hopeasijalle, kiitos Lauran loistavien mölkynpeluutaitojen. Samana iltana havaitsin karulla tavalla vieraantuneni luonnosta, kun sauna ei lämmennytkään ekalla yrittämällä. Eikä edes toisella, jouduin alentumaan avunpyyntöön. Minä, joka olen lämmittänyt puusaunaa omatoimisesti kuusivuotiaasta asti... Itse the vika ilta oli lähinnä väsynyttä läpändeerusta, Aliasta ja amatööritissuttelua. Kuka käski mennä ajoissa nukkumaan?

Sunnuntaina muiden lähtiessä hiljakseen kohti sivistystä, mietittiin Lotan ja Iian kanssa, että mikäs kiire tässä? Päätettiin viettää one more night. Ja niinhän siinä kävi kuten Teemu Selänteelläkin lopettamisen kanssa, yksi ylimääräinen yö venyi kolmeen. Onneksi Lopen "keskustaan" oli lyhyt matka, eikä kuoltu nälkään tai pelkoon.

Nyt olen vihdoinkin kotona. Ja toimeen tarttuminen ei ole ikinä tuntunut yhtä hankalalta. Loma käy vähiin, liian vähiin.

Suokki

Siitä on jo aikaa, kun lyötiin viimeksi tyttöjen kanssa hynttyyt yhteen jokin järkevä tekeminen mielessä. Tänään oli järkevä päivä - mentiin piknikille Suomenlinnaan! Mä leivoin mun perinteistä feta-pinaattipiirakkaa, ja Iia oli leiponut marjapiirakkaa. Ostettiin torilta herneitä ja mansikoita, ja lounastettiin sushilla. Syöminen on ihan hyvä syy elämiselle.

Eikä se elämä helpompaa voisi olla ystävien seurassa, meren äärellä auringon paistaessa ja aaltojen kuohuessa. Mä ilmeisesti ehdin tottua Venäjällä tappohelteisiin, koska mulla ei ollut tänään yhtään liian kuuma! Hymyilin vain muiden valittaessa sulamisestaan. Tiedän, että ikävöin näitä helteitä talvella.