Koruteline

Mua on jo pidemmän aikaa tökkinyt omat sekaiset koruröykkiöni, jotka lojuvat siellä sun täällä, useimmiten jemma-nimisessä piilossa. Shoppailuinnon sijaan olen taantunut minä ite-vaiheeseen. Päätin hakea inspiraatiota Pinterestistä, ja askarrella itse jonkinlaisen säilytyshökötyksen koruilleni. Koska mun taiteellinen toteutuskyky on erittäin rajallinen, valitsin helpoimmalta näyttävän, mutta silti silmääni miellyttävän inspiraation.

Äidin luota löytyy monta tuhatta kiloa vanhaa ja tarpeetonta tavaraa, niinpä sosialisoin vanhan lautasen, kynttilänjalan ja lasinalustan, jotka näyttivät kokonsa puolesta mun visioihin sopivalta. Spraymaalejakin löytyi kymmeniä väriä. Valitsin hopeiset.

Ensin mä harjoittelin sitä spreijausta jollekin aikansa eläneelle lautaselle, ja testailin myös sävyeroja, mulla oli kolme eri hopeista spraymaalia. Kun tuntumaan oppi (mä en ole orientoitunut graffititaiteilija!), aloin maalaamaan ite telineen osia. Spreijasin noin 20 sentin päästä jatkuvalla ranneliikkeellä. Annoin muutaman minuutin kuivumisaikaa, ja spreijasin uuden kerroksen. Kynttilänjalan spreijasin kertaalleen kolmelta puolelta, jolloin kerrokset menivät vähän päällekkäin, ja lasinalusen kahdesti kummaltakin puolelta.

Annoin osien kuivua reilun vartin, ja aloin liimaamaan hökötystä kasaan. Tähän olisi ehkä vaadittu jotain kunnon liimaa, mutta mä en löytänyt kuin Erikeeperiä. Hyvin on pysynyt kasassa. Liimasin osat yhteen huonolla symmetriatajullani vähän sinnepäin.

Tolta se sitten näyttää - hyvin kotikutoiselta. Samassa syssyssä spreijasin myös vanhan kahvikupin ja liimasin sen testilautaseen - korutilaa ei koskaan voi olla liikaa! Seuraava ratkaistava asia on nimeltään järjestelykysymys.

Olen miesapina

Apulanta - Ihmemaa

Kuvat eivät liity höpöttelyyni oikeastaan mitenkään, mutta ne on räpsitty vastatuulessa hetki ennen ukkosmyrskyä. Tarkoituksena esitellä paitsi mun ylisähköistä hatsapäätäni, myös päivän asua ballerinoissa jonkun anonyymin toiveesta.

Jostain syystä kuulen kutakuinkin jokaisen Apulannan biisin sanat väärin. Olkoonkin, etten ole kuunnellut yhtään vuoden 2008 jälkeistä tuotantoa, diskografia on niin laaja, että joka kerralla kuulee jotain uutta. Ainakin väärin.

Mun henkilökohtainen suosikki on jumala, en kuule koskaan viineistä mitään. Kun makemariinin antaa..., kertokaa mulle pliis mikä on makemariini? Kuulostaa joltakin sitrushedelmältä. Ja vaikka biisin nimi on Liikaa, lekasta siinä kuitenkin lauletaan.

Kaikkein nolointa on, kun tiedän miten sanat ihan oikeasti menevät, mutta mieleen tulee ekana se väärinkuultu versio. Kuten viikonloppuna, kun fiilistelin Vasten mun kasvojani-biisin tahtiin, ja tiedotin koko baarille olevani miesapina odottamisen ja pelastamisen ohella. Valehtelin.

Hetkiä

Kisapuistossa heittelemässä koripalloa. Vasemmanpuoleisen taideteoksen nimi on kuulemma Iida ja Joutsenlampi. Kaikkien suureksi yllätykseksi mä sain jopa heitettyä pallon muutaman kerran koriin. Ajatella, mikä koripallolupaus mussa on menetetty. Ja kuinka huikean hyvä mä saattaisin olla, jos olisin puoli metriä pidempi.

Auringonlaskukaverikuvia viime perjantailta. Näissä korostuu, kuinka epäonnistuneen näköisiä kuvia musta useimmiten saa.

Riistaruokaillassa pelkäsin koko ajan, että toi taika-antilooppi (tarkempi lajimääritelmä jäi mysteeriksi) tipahtaa mun päähän tai lautaselle.

Käytiin äitin kanssa kahvilla satamassa. Kahvila Kariranta oli tällä kertaa pettymys, toivottavasti taso ei ole pysyvästi laskenut. Juustosarvien tilalla myytiin eioota, ja mun aurajuusto-pinaattipiirakka maistui pakastimesta nousseelle kiinteähkölle pinaattikeitolle. Ikävöin suuresti paikan herkullista feta-parsakaalipiirakkaa, miljööltään tuo on varmasti Lahden viihtyisin kahvila.

Johanna on kuullut ja sisäistänyt mun säälittävät voivottelut siitä, kuinka en ikinä saa spontaanisti kukkia, joten hän osti mulle Dublinissa ruusun. Aloin melkein itkemään. Teerenpelistä pyytämällä jotain mansikkaista ja alkoholitonta sai parhaimman drinkin aikoihin.

Revittiin Johannan kanssa eilen paljon huumoria sosiaalisessa mediassa vyöryneestä tovejanssonseksivau-kohusta, ja sen kunniaksi aloitin aamuni juomalla kahvia Jallumamma-mukista.

Koska mulla olisi sadoittain tärkeitä asioita tehtävänä, teen kaikkea epäoleellista. Kuten uudelleenjärjestän jääkaapin postikorttikokoelmaa. Korttien kääntöpuolilta löytyi todellisia verbaliikan helmiä.