Hemma hos mamma

Aina ei loman tarpeessa tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Saati sitten edes lähelle merta. Varsinkaan jos ei kalastusluvat ole kunnossa.

Äidin luokse on helppo mennä lomalle. Ensinnäkin autoilukiintiö saadaan täyteen aina pariksi kuukaudeksi. Väinö oli ensimmäistä kertaa koskaan mun kyydissä, joka ei kuulemma ollut ihan niin hirveää. Kuskinroolia tuskin silti lunastetaan, kauniista sanoista huolimatta.

Äidin luona huomaa kantapään kautta oman vieraantumisensa luonnosta. Kuinka helppo metsään on eksyä alle kymmenessä minuutissa, kun se lapsuudesta tuttu kiva näköalakivi ei ollutkaan tuon mäen varrella. Kuinka aurinko laskee väärään länteen. Ja kuinka supikoiranraato nostaa palan kurkkuun.

Äidin luona "jotain pientä tarjottavaa" tarkoittaa seitsemää sorttia, tyyliin kylmää ja lämmintä keittoa, salaattia, voileipäkakkua ja pääruokaa. Äidille ei ikinä uskalla sanoa että olisi nälkä, muuten on riskinä kuolla ylensyömiseen.

Ja äidin luona on sauna. Ihan oikea, lempeä puusauna, jossa viihtyy tuntitolkulla. Äidin luona on hyvä olla, edes kerran-kaksi kesässä.

Viikkokertomus

Tällä viikolla aikaa on dominoinut paitsi historianopinnot, myös jääkiekko. Ja mä kun ajattelin viettää välivuotta. Korkeintaan katsoisin Suomen pelatessa mitaleista. Tai skippaisin nekin, suoraan torille! Kummasti ömmöm-kisat vain on alkaneet kiinnostaa. Niinkin paljon, että jopa yleensä jääkiekkoon vähemmän intohimoisesti suhtautuva Väinö haluaa seurata jokaisen pelin - mieluiten mun selostamana.

Helsinki on hiljalleen otettu haltuun. Stadikantornit, suomenlinnat, hakaniemenrannat ja töölönlahdet on koluttu läpikotaisin. Ikeaan voi lähteä ihan vain lihapullille ostamatta mitään kotikrääsää. Illalliskutsuja on kiva järjestää, nyt kun koti alkaa näyttää kodilta (mulla on silti jostain syystä ollut viime aikoina paha pelko, että koti näyttäisi juurikin Ikean kuvastolta.) Eikä vapaa-aika rajoitu pelkästään Helsingin keskustaan. Onneksi on seutulippu.

Äitienpäivää vietettiin tänään ilman äitejä, meidän molempien äidit asuvat niin kaukana ja työt tuppaavat ikävästi tulemaan tielle tällaisina tärkeinä päivinä... Kerettiin onneksi kahdestaan brunssille, yksi maailman parhaista jutuista on laittaa asiat uimaan vadelmavinaigretteen!

Huomenna vietetään post-äitienpäivää Lahdessa. Ensi viikolla mulla ja Väinöllä alkaa viimeinen yhteinen viikko, tiivis ja läheinen. Musta tulee kesäleski.

Kissakahvilla

Tämä blogi pitänee muuttaa virallisesti kissablogiksi. Vapaapäivän aamukahvit sai tänä torstaina juoda kissojen seurassa. Helsingin yliopistollinen eläinsairaala pystytti tälle viikolle pop up-kissakahvilan Viikin kampukselle. Pahoittelen jopa tavanomaista laaduttomampia kuvia, kahvilan valaistus ja Väinön kännykän kamera eivät olleet ihan yhteensopivia.

Kissakahvilan kalusto koostuu kuudesta yksityishenkilön omistamasta kissasta, joista iso oranssi Antonio ja pieni valkokirjava Patzmal tykkäsivät tehdä kanssani lähintä tuttavuutta. Tutustuminen tapahtui kissojen omalla ehdolla, toiset olivat hitaammin lämpenevää sorttia. Kahdelle kissoista aamuyhdeksän oli liian aikainen, ne nukkuivat korkealla ikkunalla.

Aamupalaksi yliopiston ruokalasta sai paitsi kahvia, myös vuohenjuusto-viikuna-cashewpähkinäpitsaa. Paras (ja varmaan ainoa "ulkona" syöty) alle viiden euron aamiainen aikoihin, päässee jatkoon kotikeittiössäkin.

Kissakahvila on auki vielä tämän viikon perjantain ja lauantain. Toivottavasti Helsinkiin saataisiin pian ihan pysyvä kissakahvila!