Viikkokertomus

Tällä viikolla aikaa on dominoinut paitsi historianopinnot, myös jääkiekko. Ja mä kun ajattelin viettää välivuotta. Korkeintaan katsoisin Suomen pelatessa mitaleista. Tai skippaisin nekin, suoraan torille! Kummasti ömmöm-kisat vain on alkaneet kiinnostaa. Niinkin paljon, että jopa yleensä jääkiekkoon vähemmän intohimoisesti suhtautuva Väinö haluaa seurata jokaisen pelin - mieluiten mun selostamana.

Helsinki on hiljalleen otettu haltuun. Stadikantornit, suomenlinnat, hakaniemenrannat ja töölönlahdet on koluttu läpikotaisin. Ikeaan voi lähteä ihan vain lihapullille ostamatta mitään kotikrääsää. Illalliskutsuja on kiva järjestää, nyt kun koti alkaa näyttää kodilta (mulla on silti jostain syystä ollut viime aikoina paha pelko, että koti näyttäisi juurikin Ikean kuvastolta.) Eikä vapaa-aika rajoitu pelkästään Helsingin keskustaan. Onneksi on seutulippu.

Äitienpäivää vietettiin tänään ilman äitejä, meidän molempien äidit asuvat niin kaukana ja työt tuppaavat ikävästi tulemaan tielle tällaisina tärkeinä päivinä... Kerettiin onneksi kahdestaan brunssille, yksi maailman parhaista jutuista on laittaa asiat uimaan vadelmavinaigretteen!

Huomenna vietetään post-äitienpäivää Lahdessa. Ensi viikolla mulla ja Väinöllä alkaa viimeinen yhteinen viikko, tiivis ja läheinen. Musta tulee kesäleski.