Keskustelupalstalla, joka jääköön nimeämättä, juteltiin pari päivää (yötä) sitten paikoitellen aika rankastikin aiheesta, joka oli kuukausi-pari takaperin melkein kaikkien huulilla. Siellä juteltiin tisseistä. Aihe on myös ylivoimaisesti pyydetyin postaustoive kautta blogihistorian, joten saamanne pitää.
Yleensä mä haistatan piut paut kaikelle keskustelupalstajauhannalle, mutta koska aiheena oli nimenomaan
mun tissit, (joista monella on hyvin vääristynyt mielikuva!) en voinut olla sotkematta lusikkaani soppaan. Lisäksi musta on hauskaa olla armottoman myöhässä ajankohtaisaiheista. Jonkun Maisa Torpan lanseeraama
tissigate on niin huhtikuuta.
Mua vain ihan vilpittömästi järkytti huomata, kuinka noin sadalla blogiani silloin tällöin lukevalla on musta niin narsistinen ja vastenmielinen kuva. En tiedä miten olen tällaisen mielikuvan onnistunut antamaan, blogissa mun kolmesta päästäni pääosassa on vain yksi.
Kyllä, mulla on isot tissit. Ei, en ole kohottanut, kiristänyt, tai operoinut niitä mitenkään. Ei, en korosta niitä minkäänlaisilla toppauksilla, täytteillä, bombshelleillä tai muilla turborintsikoilla. Ja ei, en todellakaan ole niistä ylpeä, tai pidä niitä kauniina.
En pukeudu burkhaan tai pelkkiin poolopaitoihin, saati karta tietynmallisia kaula-aukkoja estääkseni pienenkään syntisen rinnanosan näkymisen. Mä ostan paitani ihan niistä samoista zaroista ja henkkamaukoista mistä ikäluokkani valtaosa, en mistään isotissisten rättikaupoista. Sanomattakin selvää, että samat vaatteet istuvat minun päälleni eri tavalla kuin nollakoon mallivartalolle.
Mulle tissit ovat vain yksi ruumiinosa muiden joukosta. Tällä hetkellä niistä ei ole minulle mitään hyötyä, enemmän vain haittaa. Tulisin varmasti pienemmilläkin toimeen. Mutta koska jonakin päivänä niille on tarpeellinen tehtävä, ei mun ole vielä järkevää tehdä niille mitään pysyvää.
Joskus olin innolla menossa veitsen alle pienentämään niitä, kävin konsultaatiossakin. Enää en tiedä olisiko se mun juttu. Mielestäni nykyinen kauneusleikkauskeskeinen maailma on jopa pikkaisen huolestuttava. Varsinkin ulkopuolisten kannustava, mutta samalla niin vaativa asenne. "
-Onneksi sä pääset helposti leikkauksella sun
ongelmasta eroon, ja saat
kauniin rintavarustuksen!" Pitäisikö minun kokea isot rintani rumiksi ja ongelmallisiksi? Olenko jotenkin viallinen siksi, että minulla on vähän enemmän etumuksessa?
Ulkonäkö muodostaa valitettavan suuren osan ihmisten ennakkoluuloista ja mielipiteistä, ja näyttävämpi rintavarustus ei juuri positiivista mielikuvaa anna. Mun tapauksessa lisätaakkansa luo vielä blondit hiukset, bimbovaikutelma on taattu. Ennakkoluulot saavat ihmiset supattamaan ja nauramaan päin naamaa, asennoitumaan jo valmiiksi siihen, että uusi tuttava on tietystä muotista.
Sitten mua tuijotetaan silmät lautasen kokoisena, kun tulee ilmi, että tiedän, mikä on Burkina Fason pääkaupunki. Tai se, että mun musiikkimaku ei vastaa kaupallista valtavirtaa, näin vain esimerkkinä. Jotkut ovat tulleet jälkikäteen sanomaan, etteivät ole halunneet aiemmin tutustua, koska
näytän niin tyhjäpäiseltä, suoraan Seiskan keskiaukeamalta repäistyltä. Mutta kuinka ollakaan, mä saatan olla ihan kiva. Niistä isoista tisseistä huolimatta.
Kuvat: Busty Girl Comics
