Viimeinen ehtoollinen

Reilut neljä vuotta sitten Itävallassa äiti pamautti pöytään kattilallisen kurpitsakeittoa, katsoen iloisena kuinka tyttö syö. Vielä neljä vuotta sitten mä olin nirso kuin mikä. En pitänyt itseäni ruuanlaittajaihmisenä, en suostunut valmistamaan itse mitään, mikä vaatisi pilkkomista tai paistinpannua. En ymmärtänyt itävaltalaista keittiötä, knödelithän ovat ällöttävä juttu. Kamoon, nyrkinkokoinen taikinapallo gulassikastikkeella? Vielä enemmän oli ruokia, joista en kehdannut imagosyistä pitää. Kaikki ihanat wieniläisleivokset, sacherkakut, wieninleikkeet, rasvaa ja kaloreita. Yäk en syö.

Kurpitsakeitto oli käänteentekevä kokemus, itävaltalainen ruoka saattoi olla myös hyvää! Ja niin reilut neljä vuotta sitten, tunti ennen Suomeen paluuta, äiti kutsui mut nauttimaan viimeistä ehtoollista. Kurpitsakeittoa.

Lähikauppaan oli tullut isoja, pyöreitä ja oransseja talvikurpitsoja. Halloweenkurpitsoja. En voinut olla ostamatta. Vaan legendaarisen keiton resepti oli saatava. Sen, mikä maistui syksyltä ja Alpeilta ja viimeisiltä hetkiltä. Onneksi äiti kertoi salaisuuden. Jonka minä levitän nyt eteenpäin.

Kürbissuppe, wie in Österreich

n. 800 g kurpitsaa

1 sipuli

1 rkl voita

1 rkl sokeria

1 rkl jauhoja

7,5 dl kanalientä

n. 5 cm inkivääriä

1 tl currya

1 tl juustokuminaa

1 tl jauhettua muskottipähkinää

1 tl chilihiutaleita

2 dl kermaa 
suolaa ja pippuria

Kas, eikös olekin reseptin täydeltä kivoja noin-arvoja? Mun kolmikiloisesta kurpitsasta tuli 1030 grammaa käyttökelpoista kurpitsanmaltoa ja äidin mukaan se oli ihan hyvä tuon liemen suhteille. Yritin myös tiedustella inkiväärin kokoa, vastaus oli vain "mitä paksumpi se viisisenttinen pala on, sitä inkiväärisemmältä se keitto maistuu." Kanalientä ihmettelin, mutta äidin mukaan se on ehdoton, enkä tuota sääntöä uskaltanut kyseenalaistaa. Koska mä en usko mausteseoksiin, korvasin curryn hienontamalla morttelissa minimaalisen määrän sinapinsiemeniä, laakerinlehteä, korianterinsiemeniä, kanelia, kardemummaa ja kurkumaa.

Koska mä halusin tarjoilla keiton suoraan kurpitsasta, kurpitsa oli koverrettava. Brutaali, sotkuinen ja aikaavievä prosessi. Otin suoraan terävän sahalaitaveitsen tuohon hommaan, ja yritin leikata hattua irti. Pienellä vaivannäöllä tässä onnistuttiin. Koska kurpitsansiemenet ovat hyviä ja terveellisiä, päätin ottaa ne kaikki talteen ja paahtaa keiton kaveriksi. Poistin pääpiirteittäin pehmeän rihmaston, ja leikkasin kurpitsanmallon erinäisen kokoisiksi paloiksi.

Kuorin ja pilkoin sipulin ja raastoin inkiväärin, jonka jälkeen kuullotin niitä kattilassa voissa. Lisäsin sokerin, kurpitsakuutiot ja jauhot, annoin paistua ehkä minuutin miedolla lämmöllä. Lisäsin kanaliemen ja mausteet, annoin kiehua puolisen tuntia kannen alla miedolla lämmöllä. Soseutin keiton, lisäsin kerman ja kuumensin kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.

Kippasin keiton takaisin koverrettuun kurpitsaan. Olin paahtanut kurpitsansiemenet tämän ohjeen mukaisesti keiton kiehumisaikana, ja tarjoilin niitä keiton kanssa. Leipasin myös vartissa pienet epämääräiset pikasämpylät, koska leipä ja keitto ne yhteen soppii! Itävallassa kurpitsakeitto tarjoillaan kurpitsansiemenöljyllä, taitavat kurpitsabaristat luovat öljyllä ties mitä tummanvihertäviä kukkaköynnöksiä ja eiffeltorneja keiton pinnalle. Mäkin hei ihan oikeasti yritin tehdä kurpitsansiemenöljyllä jotain tribaalia tohon, mutta lopputulos oli... Dalimainen?

Baabelin riippuvat puutarhat

Asukuvia, pitkästä aikaa! Mun syksy on jälleen kerran musta, kultainen ja viininpunainen. Noiden viininpunaisten housujen lahkeille pitäisi kyllä tehdä kipeästi jotakin, toi ryttyynnostelu kun näyttää tosi homssuiselta. Mutta minkäs teet kun olet persjalkainen, 28-tuumaisia housuja ei löydy mistään.

Babylonin riippuvat puutarhat ovat aina olleet suosikkini antiikin seitsemästä ihmeestä. Musta olisi ihanaa asua tuollaisessa talossa, jonka julkisivu on köynnöskasvien peittämä! Aamukahvit voisi juoda avonaisen ikkunan ääressä, jotta murattikin pääsisi kylään. Toinen baabelilaissuosikkini on muuten Ishtarin portti, meinasin purskahtaa iloitkuun kun näin sen rekonstruktion berliiniläisessä Pergamon-museossa. Olen ikuisesti katkera Alexandrian majakalle, joka syrjäytti 500-luvulla sinitiilisen kaupungin portin antiikin ihmeet-listalta.

Kengät ovat Prahasta yli viiden vuoden takaa, ja jääneet todella vähäiselle käytölle. Olen vierastanut jotenkin noita kultaisia niittejä ja väliinputoajakorkoa. Ja mokkaa materiaalina, mä kohtelen mun kenkiä kuin kukkia kämmenellä mutta olen onnistunut tuhoamaan ties kuinka monet mokkakengät. Kuin todisteena tästä oikean jalan kengässä on erehdyttävästi lialta näyttävä auringonlaikku kolmannessa kuvassa, kiitos universumi! Meinasin jo kauan sitten pistää noi kiertoon, mutta sinne ne jäivät kaapin pohjalle. Tänä syksynä nuo näyttivät kuitenkin yllättävän pirteiltä, joten annetaan niille vielä mahdollisuus.

Croppibleiseri jakaa mielipiteitä, mä itse tykkään. Sillä saa huijattua vähän lisää pituusvaikutelmaa. Syyskuun aurinko on sen verran armoton, että välillä tulee takki päällä Tuo kauniisti kirjailtu intianpuuvillapaita jäi kesällä harmittavan vähälle käytölle. Meneehän se vielä näin syksylläkin, mutta viileä vaalea pitkähihainen on omiaan tappohelteellä. Ensi vuonna taas uudestaan, tuo vaate on onneksi ajaton.

#boyfriendtag

Nimeltämainitematon vedonlyöntitoimisto antoi ei-vastaukselle kertoimen 1,08 kun kysyttiin, suostuuko poikaystäväni vastaamaan boyfriend tag-haasteeseen. Varsinkin itse yllätyin perinpohjaisesti, Väinö halusikin vastata kysymyksiin ja sanoi niiden jopa olevan ihan kivoja. Onnea suostumisen puolesta veikanneille, olette varmaan nyt rikkaita.



1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
- Salkkarit........
Mulla ei ole telkkaria enkä tällä hetkellä edes seuraa mitään muuta sarjaa. Salkkarit on tapa.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
- Mitä se oli se joku balsamihässäkkä..? Balsamico?

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
- Puuro, lasketaanko se ruuaksi? Banaani? Maito? Iida on äärimmäisen nirso ruuan suhteen jos sitä ei ole oikein tehty.
Tästä unohtui nyt maailmankaikkeuden pahuuden kulminoituma pinaattikeitto. Mutta mä vastaan meillä ruuanlaitosta ja en ikinä edes ehdota pinaattikeittoa, joten Väinö on todennäköisimmin unohtanut tuon ruuan olemassaolon.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
- Ruuan suhteen jotain sellaista minkä olettaa kyseisen ravintolan tekevän hyvin. Todennäköisesti merellisiä tuotteita. Ja varmaankin punkkua. Kuten Gambina.
En ole koskaan suostunut maistamaan Gambinaa. "Merenelävät" oli sana jota haettiin.

5. Mikä on hänen kengänkoko?
- Joku ihan naurettavan pieni. 36?

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
-Kissoja. Löytökissoja. Tai kulkukissoja.
Mä olen ilmeisesti Väinön silmissä kunnon crazy cat lady.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- Sushia, briejuustoa, aurinkokuivattuja tompskuja, Salt&Vinegar-sipsejä, Benkkujerkkua... Aaa mmm mitäs muuta? Kaikenlaisia mereneläviä, rapuja, mustekalaa, sen sellaista. Äyriäisiä tarkemmin.
Mä en tykkää syödä samaa ruokaa useampana päivänä. Kyllästyn kaikkeen kertakokeilun jälkeen määrittelemättömäksi ajaksi.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- Antti Tuiskua ja Adam Lambertia. En mä muista mitä se ois viimeks kuunnellut niiden lisäksi. Het Potatis - Sommaren är här.
Kotona soi harvoin muuta kuin klassista musiikkia. Kuuntelen musiikkia mieluiten omissa oloissani. Oon kuitenkin tykästynyt Adam Lambertin Ghost Towniin ja Antti Tuiskun En kommentoi ja Peto on irti-biiseihin, joita Väinö ei voi sietää ja tykkää piruilla mun mieltymyksistä. Antaa hyvin vääristyneen kuvan mun musiikkimausta :D

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
- Iida on avoin kaikenlaisille, ei voi sanoa suoraan olisiko joku genre Iidan suosikki.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
- Vaikea määrittää, sinivihreät, erilaiset eri valoissa.
 Väinö huijasi ja katsoi puhelimestaan mun kuvaa.

11. Kuka on hänen paras ystävä?
- Mymmeli. Toisella sijalla varmaan Johanna ja Leena.
Aistin tässä lievää katkeruutta kun Mymmeli tykkää musta enemmän kuin Väinöstä.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
- *mielipuolista naurua* Mitä tähän uskaltaa vastata? Vaihtoehtoja on aivan helvetisti. Kattavasti sanottuna tyhmän "leikkiminen", esimerkkinä nighttime-daytime-leikki.
En vihaa mitään muuta niin paljon kuin tota typerää lintua.

13. Missä hän on syntynyt?
- Varmaankin siellä synnytyssalissa. Oletettavasti sairaalassa. Ja vielä oletettavammin jossain päin Lahtea.
Loistavaa päättelyä, tosin syntymäsairaalani PHKS sijaitsee Hollolassa.
 
14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
- Skippaisin leipomisen ja ostaisin sen suoraan konditoriosta. Kissanmuotoinen kakku joka seisoo kahdella jalalla ja sen sellaista. Itseasiassa sen pitäisi olla luisteleva kissa.
No tässä olisi jo yritystä. Päälle Jokereiden pelipaita. Se vihreä talviklassikkopaita.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 
- Macbookin parissa. En mä tiedä mitä se tekee sillä koneella. Kotiaktiviteetti mahtuu hyvin Macbook Airille.
Väinö ei tykkää Applen tuotteista. Uhkailen aina säännöllisin väliajoin ostavani sille iPhonen, sillä saa Väinön huutamaan kuin elävältä poltettaisi.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
- Tehdä ruokaa, keksiä impropoo-reissuja, iloita elämän pienistä asioista kuten värikkäistä taloista tai kivoista auringonlaskuista, toisin kuin minä.
Reppana on ilmeisesti korviaan myöten täynnä kävelyretkiä auringonlaskua katsomaan ja noin sataa taloa missä olisi mun mielestä kiva asua sitten joskus kun tarvitaan isompaa kotia.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
- Vesimeloni-minttu-fetasalaatti.
Varmaan ainoa mun tekemä ruoka mistä Väinö on uskaltanut sanoa "on pahaa". Ei kun ei, toinen oli aurajuustodippi.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
- Omppukännykkä, iloinen mieli, mahdollisuus muuttaa iloinen mieli pahaan mieleen.
Mä olen ihminen, jolta aina unohtuu jotain. Usein myös se puhelin.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
- Ihan mikä tahansa oikeastaan, riippuu ihan millä tuulella Iida on.

20. Entäs piristymään?
- Joskus äärimmäisen pienet asiat, joskus vaatii enemmän.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Jarkko Ruutua. Patrick Sharp, Teuvo Teräväinen. Pitäis keksii joku tyttö varmaan... Frida Kahlo. Ja Ismo Alanko totta kai!
Itsehän en suostu mieltämään ihailemiani urheilijoita julkisuuden henkilöiksi. Ihana yritys pitää tämä vastaus tasa-arvoisena :D

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
- Sellainen niinkuin näistä vastauksista voi lukea.
Epätasapainoinen känkkäränkkä? Kiitti hei!

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
- Jouluna 2014.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
- Hennatatuoinnit. Iida ei ole vielä edes avannut tilaamaansa pakkausta, joten se ihan tosi uusi villitys.
Mä tosissaan halusin jo kesällä hennatatuoinnin, mutten löytänyt sopivaa paikkaa. Ratkaisuksi jää tehdä itse ja säästää.

25. Millainen on hänen kotilook?
- Mitä vähemmän, sen parempi.
???

Kuvat: we♥it