Josko viimeinkin opettelisin arvostamaan itseäni? Mun ei tarvitse taistella olemassaoloni oikeudesta, etsiä paikkaani hyödykkeiden joukossa tai todistella tärkeyttäni. Tiedän niin monen erilaisen ja siksi niin upean ihmisen arvostavan mua. Miksen siis minäkin?Josko viimeinkin lopettaisin asioiden katumisen? Niiden mitä olen tehnyt tai sanonut, joita olen jälkikäteen surrut. Mitä olen viikkotolkulla vatvonut, entä jos... Koska ne asiat ja päätökset ovat syntyneet senhetkisen tiedon valossa, jolloin olen pyrkinyt tekemään senhetkiselle itselleni parhain päin.
Lupaan yrittää lopettaa pääni vaivaamisen turhilla asioilla, sellaisilla joihin en voi itse vaikuttaa. Loppujen lopuksi sitä ollaan vain yksi partikkeli kaikkeudessa, molekyyli universumin valtameressä.
Olkoon tammikuu yksi ikuinen torstai. Toivoa täynnä.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.