Pupukohu

On hämmästyttävää, miten pienistä asioista kohu voikaan syntyä. Siihen ei tarvita kuin huonot ruokakuvaustaidot ja yksi väärä gifvalinta.

Eilen oltiin ystävänpäivän kunniaksi kruununhakalaisessa Zinnkellerissä syömässä. Olin varautunut syömään blinejä, koska viime vuonna Zinnkellerissä oli älyttömän hyvä bliniannos. Vaan tänä vuonna ei vietettykään bliniviikkoja. Nyt päädyin hetken mielijohteesta ottamaan jänistä, jota kutsuin kuvatekstissä pupuksi.

Vaikeuksia omaan sisällöntuottamiseen tekee se, etten voi koskaan tietää valmiiksi tuleeko mun stoorit katsomaan kolme tuhatta vai kymmenen ihmistä. Mä julkaisen paljonkin omaan huumoriini osuvia juttuja, joista sitten tuleekin viraali-ilmiö ja kerään selän takana paheksuntaa. Kutsun normaalistikin arjessa kavereiden kesken pitsaa pitsuksi, tomaattia tompskuksi, kipua pipiksi, koiraa hauvaksi ja limonadia limpukaksi. Mulle on siis ihan loogista kutsua jänistä pupuksi, oli se sitten kirmaamassa tienpientareella tai lautasella.

Olisi helpottavaa jos olisi vakiintunut seuraajakunta. Voisi hillitä itseään ja omaa viestintäänsä, eikä tulisi julkaisseeksi materiaalia, joka saattaa loukata. Harmittelin poikaystävälle aterian äärellä kuinka unohdin ottaa ruokaräpsyn, johon hän sanoi ettei eipä se ole vielä myöhäistä. Eihän se ole, olenhan mä ennenkin julkaissut jo aloitettua annosta, jopa tyhjää lautasta. Koska tämänviikkoisista stooreista mikään ei tainnut kerätä edes viittäkymmentä katselukertaa ajattelin, että tämänkin näkee tasan ne kaverit, jotka tietävät mun tyylin.

Riemu repesi, kun julkaisin niin ruuan arvoa epäkunnioittavan kuvan. Ja valitsin liian söpön giffin, tuo harmaavalkoinen hyppivä pixelart joka tulee instagramin giffihausta kuudentena kun hakee rabbit. Kirjoittamaton sääntö ruokakuviin kuulemma on, että niiden pitää olla harkittuja, edustavia ja asiallisia, tekstinä korkeintaan annoksen komponentit listattuna. Ei missään nimessä saa kuvata puoliksisyötyä, lisätä mitään emojeita tai giffejä, eikä varsinkaan kutsua asioita lempinimillä.

Vaan minkäs teen, en arvannut mikä soppa omalle tyylilleni uskollisesta julkaisusta syntyisikään. Mun iPhone 7:n kamera vetelee muutenkin viimeisiään, enkä pysty samaan laatuun kuin food52. En edes silmältäni, saati sitten hämärässä ravintolasalissa tärisevine käsineni. Sanavalinnan perustelin itselleni perusverbaliikallani. Giffejä mä käytän useinkin kuvissa, myös ruokakuvissa. Sushikuvassa esimerkiksi on ollut kalagif, etanoissa etanagif (olisiko ollut jopa Paavo Pesusienen Kari?), kuvassa vihreää soppaa avokadogif. Parin viikon takaisessa blinikuvassa käytin maatuskagiffiä. Ei sentään tullut kohua mun mummojen syönnistä.

Yksi pitkäikäinen seuraaja laittoi viestin, jossa haukkui minut lyttyyn. Mua ei kuulemma voi enää sympatisoida ja piti mua pitkään hyvänä tyyppinä, mutta olenkin yhtä mätä kuin minua netissä haukkuvat. Sanoi myös ettei voi toivoa mulle mitään hyvää. Itkin tuolle viestille.

Disinformaatio se vasta huolestuttavaa onkin. Helsingin Jodelin blogijuoruissa väitettiin mun julkaisseen myös jotain typeriä vegaaneille haistattelevia meemejä heti ruokakuvan perään. En ole. Rajuin väite oli, että olisin jollekin puputermistä huomauttaneelle kaninomistajalle vastannut "ei kiinnosta, voisin tappaa sun kanisi." Joo ei mennyt ihan niin. Ainoa vähän sinnepäin viittaava viesti oli tämä erään kanin omalta instatililtä tullut viesti.

En oikein tiedä miten olisin voinut vastata vähemmän tylysti siinä mielentilassa joka on eilen ja tänään vellonut. Jodelissa näytti muutenkin menevän värikyniä pari penaalillista, mua kuvailtiin esimerkiksi tällaisin sanankääntein "just tollanen tyypillinen persujen äänestäjä jonka mielestä ilmastonmuutos on vitsi ja tehty suomalaisten autoilijoiden kiusaksi ja puolestaan vegaanit kiusaavat hänen kaltaisiaan tavallisia lihansyöjiä." Tästä viestistä mä oikeasti jo närkästyin.

Eniten musta tuntuu pahalta se, että olen oikeasti taas kerran omilla teoillani onnistunut loukkaamaan ventovieraita ihmisiä. Mä henkilökohtaisesti kavahdan anteeksipyyntöjä muodossa anteeksi jos loukkasin, jossa vastuu siirretään kuulijalle. Miksi pyytää anteeksi, jos ei koe tehneensä mitään väärin? Saamieni viestien perusteella asiassa ei ole mitään epäselvää, olen loukannut monia, ja haluankin pyytää anteeksi. Tekemäni loukkaus ei kuitenkaan oikeuta levittämään perättömiä juoruja. Tästä minun lienee turha odottaa saavani vastaavaa anteeksipyyntöä.