Vaurioita

Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan.

Siihen suhteutettuna kuinka paljon mulla epäonnea ylipäätään on, on suorastaan ihme, että ehdin varttua tähän ikään asti ilman revähdyksiä tai murtumia. Aina viime viikkoon asti. Eräs antiikinaikainen riitti meni omalta osaltani karmealla tavalla pieleen, ja nyt pitää totutella uuteen elämään polvituen ja kyynärsauvojen kanssa. Kirjattu tulosyyni Töölön sairaalaan oli paljon kuvaava: rituaalitanssin pyörteissä.

Kävin eilen magneettikuvissa, ja tulos oli musertava: eturistiside revennyt kokonaan, sivuristisiteet osittain. Sitkeänä ja sitäkin jääräpäisempänä päätin mennä magneettikuviin bussilla. Sisu ei antanut periksi turvautua taksiin. Mulla kesti 35 minuuttia 550 metrin kävelymatkassa bussipysäkille. Noin kaksikymmentä kertaa kyynärsauvat meinasivat saada mun kädestä samanlaista kyytiä kuin keihäs Tero Pitkämäen kultaisina päivinä. Okei, ilman sitä vauhdinottoa.

Ensi viikolla oli suunnitelmissa lähteä Tanskaan. Ohjelmassa niin junailua kuin kävelyäkin. Airbnb-suunnitelmat Nørrebrossa vaihtuivat liikuntarajotteisille sopivaan hotelliin Rådhuspladsenin laidalta. Alle kilometrin sisällä niin rautatieasema, Glyptoteket kuin Tivolikin. Pelkään, että kaupunkikävelyt jäävät suunniteltua vähäisemmäksi keppien ja tukien kanssa.