Sanoja tien päältä
keskiviikko 8. heinäkuuta 2020
Ikkunasta näkyy viljaa äärettömiin. Ehkä ruista, en jaksa laittaa silmälaseja päähän. Pellon takana kohoaa metsäinen kukkula korkeuksiin. Mustarastas laulaa viereisessä koivussa, jonka juurella jokin violetti kukka kasvaa villinä. Hiirenvirna se ei ole, mutta ehkä joku saman sukuinen. Tässä maisemassa on mielestäni jotakin perisuomalaista.
Olenkin miettinyt pääni puhki kansallismaiseman määritelmää. Onko se Kolin huipulta alas järvelle kuvattu vaaramaisema? Vai karun merellinen ja labyrinttimainen saaristomaisema? Havis Amandan ympäristö jääkiekon voittoisan MM-finaalin jälkeen? Jos kansallismaiseman tulee ilmentää kansallista identiteettiä, tuleeko sen kuvastaa Suomen luonnon erityispiirteitä, vai olla kaikkien tunnistettavissa? Mitä pohjanmaalaiset ymmärtävät vaaroista ja tuntureista? Tai ahvenanmaalaiset järvistä?
Sydänkesän aurinko on kirkas ja korkea, vihreyden spektri vivahteikas ja kukkaloisto pian huipussaan, mutta sen sydän on varsin kylmä. Mulla on villasukat vähintään kojelaudalla, toisinaan myös jalassa. Uskon vakaasti, että ajatuskin lämmittää.
On aamu. Olen huono nukkumaan vieraassa paikassa. Siksi olen noussut viime päivät vähän kummallisiin aikoihin, käynyt kulkemassa vieraita seutuja ja nähnyt näkyjä.
Vesi saavuttaa kiehumispisteen noin kolmessa minuutissa. Lisää vain vesi-konsepti on mielestäni mielenkiintoinen. Tomaatit, valkosipulit, basilikat ja muut on kuivattu ja jauhettu hienoksi tomuksi. Vai onko ne ensin jauhettu ja sitten vasta kuivattu? Onko valmis tomaattikeittosammiollinen käynyt läpi jonkinlaisen kuivaus-jauhatus-operaation? Onko jossakin tomaattikeittomylly, jolla näitä lisää-vain-vesi-ruokia valmistetaankaan? Joka tapauksessa, jauhe astiaan, vettä päälle ja let the magic happen. Tai sitten taika saattaa piillä natriumglutamaatissa. Tai maltodekstriinissä.
Juon tällä kertaa teetä emalisesta muumimukistani istuen auton rappusella. Ovi on auki, ja päästän tahattomasti kärpäsiä sisään. Saisin satikutia, jos poikaystävä olisi hereillä ja huomaisi. Mustarastas on äänistä päätellen saanut seurakseen jonkin tiaisen.
Kissankellot kilkkaa tienpientareella. Tuntuu kuin koko maailma olisi avoin. Kerron näistä kilometreistä vielä myöhemmin enemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.