Jorgokset

Asuntolan kattoterassi, ja sieltä avautuva Ateenan mielipiteitä jakava talomeri. Musta tämä näyttää houkuttelevalta.

Pahoittelut teille, jotka toivotte otsikon perusteella tarinoita kreikkalaisista könsikkäistä. Niihin ei ole tutustuttu, paitsi korttipakassa. Ja telkkarin välityksellä. Kurssi on pyörähtänyt käyntiin, ja ensimmäisten päivien jälkeen olen uupunut. Sekä informaatiotulvan että ihmiskontaktien ansiosta. Ei pidä käsittää väärin - kurssitoverit on ihania, hyökyaaltona kasvoille iskenyt antiikki on ihanaa. Mä vaan huomaan jälleen kerran tarvitsevani pitkän palautumisajan.

Mun suunnitelmissa oli heti Ateenaan saavuttua ottaa skuru alle ja painua merelle uimaan. Eipä tullut tehtyä. Olen päivien päätteeksi niin väsynyt, että jaksan korkeintaan keskittyä Mythokseen ja kortinlätkimiseen. Mulle on edelleen epäselvää ovatko korttipakan jätkät kreikaksi Jorgoksia, vai oliko se vain vitsi. Myös paikallinen Alfa-TV tarjoaa Jorgoksia. Minä suurena realityn antiystävänä aloin katsomaan kreikkalaista Bacheloria. En ymmärrä kovin montaa sanaa, mutta on oikeastaan hauskaa kun voi käyttää mielikuvitusta ja keksiä itse mistä siellä draamaillaan. Oikeasti, draaman kaari käyristyy ainakin kerran kolmessa minuutissa. Bachelorin nimi on mulle vielä epäselvä, joten kutsun häntäkin Jorgokseksi.

Kuvatarjonta reissulta tullee olemaan räpsyjä lennosta, maisemaa ja selfieitä. En jaksa alkaa kyselemään muilta kurssilaisilta saako tämän ja tämän kuvan laittaa julkiseksi. Vaikka olisikin ehkä hyödyllistä, en ala reflektoida tänne oppimaani. Sen sijaan kirjoitan havaintoja ja tuntemuksia. Jos ehdin, tai muistan, tai jaksan.