En omista suoratoistopalveluihin tunnuksia. Olen kevään aikana katsonut Käenpesää Viaplaysta kaverin tunnuksilla, mutta muuten sarjamaratonit suoritetaan maksuttomien palveluiden kautta. Tai maratonit ja maratonit, katson eniten urheilua, luontolivejä ja dokkareita, niitäkin varsin harvoin. Mutta mikä olisikaan kuvaavampi termi? Sarjakymppitonni olisi harhaanjohtava.
YLE Areenan tarjonta on ihanan monipuolista. En koe edes tarvitsevani muuta. Mikäli maksaisin jostakin suoratoistopalvelusta, todennäköisesti asuisin telkkarin ääressä maksimoidakseni investoinnin hyödyn. Vapaus maksullisista suoratoistopalveluista tukahduttaa itseltäni pakko katsoa -mielentilan.
Nyt, kun mulla on loppukevääksi vain yksi kurssi käytävänä, luppoaikaa on myös sarjoja varten. Ajattelin jakaa muutaman suosikkisarjani, jos vaikka joku kaipaisi uusia suosituksia. Kyllä näitä mielummin katselee kuin lumen sulamista.
Milanon naisten paratiisi
Mun lempisarjani, jota olen katsonut vuosia! 1950-60 -luvuille sijoittuvassa sarjassa seurataan milanolaisen tavaratalon arkea, jonka henkilökunta osoittaa mieletöntä yhteishenkeä kohdatessaan mitä erilaisimpia ongelmia. Olen oppinut puhumaan italiaa tämän sarjan avulla! Sarja alkoi fiftaritunnelmissa eräästä muuttoliikkeestä Sisiliasta Milanoon, ja muuttui päivittäissarjaksi kolmannella kaudella. Olen vähän siitä outo fanittaja, etten ole juuri koskaan kiinnostunut näyttelijöiden taustoista. Tämän sarjan kohdalla olen tehnyt vähän poikkeusta, ja havainnut sen toimivan eräänlaisena suojatyöpaikkana Miss Italia -kandidaateille. Ilmankos näyttelijätärkaarti onkin harvinaisen näyttävää!
Pidän sarjassa erityisesti historiallisten tapahtumien käsittelystä sekä yhteiskunnallisen kehityksen ja ristiriitojen esiin tuomisesta, mutta se on myös riittävän höhlä ollakseen sopivan kevyttä katsottavaa. Myös Milanon maamerkit ovat tulleet tutuksi, ehkä ensi kesänä kiskoni koukkaavatkin Milanoon.
Valitettavasti sarja ei ole nähtävissä alusta asti, mutta juonesta pääsee kiinni ja henkilöhahmoihin tutustuu varsin nopeasti. Myös moni juonikuvioista etenee ripeästi, enkä ole vielä kokenut tylsää suvantovaihetta sarjan parissa. Viidennen kauden viimeinen jakso tuli ulos tällä viikolla.
Eagles
Sarjana melko teini, mutta veikkaan, että moni Skamista tykännyt tykkäisi tästäkin. Kai tätä voisi kuvailla lukiodraamaksi. Änärifaija muuttaa jenkeissä kasvaneine, myös julkkisstatuksen omaavine lapsineen ruotsalaiseen pikkukaupunkiin. Sopeutuminen on ollut haastavaa. Poika joutuu kestämään jatkuvaa vertailua isäänsä yrittäessään pelata jääkiekkoa, tytär yrittää saada kavereita.
Juoni on kieltämättä vähän yksioikoinen ja kliseillä ratsastava, mutta tässä sarjassa on silti jotain koukuttavaa. Samat nuorison ongelmat eli joukkoon kuulumisen tarve ja päihteet ovat keskiössä tässäkin. Mua miellyttää eritoten sarjan visuaalinen ilme ja vastavärien käyttö.
Kaikenkarvaiset ystäväni
Tästä tuli juuri toinen kausi, katsoin tämän yhdeltä istumalta viime viikonloppuna. Sympaattinen eläinlääkärikolmikko hoitaa niin lemmikkejä kuin kotieläimiäkin vehreissä Yorkshiren nummimaisemissa! Sarja pohjautuu James Herriotin samannimiseen omaelämäkerralliseen kirjaan. En ole nähnyt kasarisarjaa ja kirjankin lukemisesta on pitkälle toista vuosikymmentä, joten en pysty kommentoimaan sarjan alkuperäisuskollisuutta tai version eroa aiempaan sarjaan.
Yksi sarjan parhaimpia puolia on sen lämminhenkisyys. Vaikka kovan työn karaisemat isännät louksottavatkin leukojaan aikalaisittain uusinta eläinlääketiedettä ajavalle kaupunkilaislääkärille, kaunoja ei kanneta. Ensimmäinen maailmansota on jättänyt jälkensä roolihahmoihin, toisen uhka leijuu jo ilmassa, mutta maalaisromantiikka kukoistaa. Maatalousyhteiskunta elää murroskauttaan koneellistumisen syödessä leipää. Sarjassa vilahtelee tuttuja kasvoja, kuten Neville Longbottom ja ensimmäisellä kaudella Lady Olenna. Lisäksi Tricki Woo -pekingeesi on kaikessa luonteikkuudessaan varsin liikkis.
Lykkeland
Tästäkin tuli juuri toinen kausi, jonka pariin aion paneutua lähiaikoina. Sarjassa kuvataan Norjan kehittymistä öljyvaltioksi. Kalataloudella elänyt Stavangerin pikkukaupunki on kriisissä. Talous on retuperällä, kun Ahti (tai mikä tämän skandivastine olisikaan, Ægir?) ei enää anna turskaa ja silliä totuttuun tahtiin. Kunnes tapahtuu joulun ihme...
Juoni on koukuttava ja tapahtumat rakentuvat mielenkiintoisella tavalla. Sarjasta näkee kyllä että se on tehty isolla (öljy)rahalla, niin huolellisesti on toteutettu vaurastuva 60-70-lukuinen aikalaiskuva, Kaj Franckin Kartiolaseja myöten. Kameratyöskentely filttereineen on myös hienoa. Mun mielestä sarjan henkilöhahmot ovat vaan tylsähköjä. Heistä on yritetty tehdä realistisia, mutta sen kustannuksella on hiottu särmät pois. Hahmojen halutaan olla miellyttäviä ja sympaattisia, mutta lopputuloksena on jeesjees-miehiä ja -naisia.
Modernit miehet
Tämä nyt tuskin tulee kovin monelle uutena tuttavuutena, mutta haluan silti antaa suositukseni, koska sarja on niin hauska. Henkilöhahmot ovat tottakai kärjistettyjä, mutta heissä on jotain kovin tuttua. Tän sarjan suola on mielestäni katseet, ilmeet ja eleet, jotka näyttelijäkaarti hoitaa taitavasti.
Yleensä mä vetistelen sarjoja katsellessani, joten on piristävää välillä nauraa ääneen. Facepalmattua tulee, ainakin ajatuksen tasolla hahmojen tragikoomisuuden ja avuttomuuden edessä. Enkä pysty enää katsomaan Specsaversin pulssiton kissa -mainosta näkemättä Mattia panikoimassa. Ehkä niissä reivikuteissa.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.