Olin jo melkein heittänyt romukoppaan ajatuksen matkailusta. Tietenkään kuudeksi päiväksi käytännössä tiedottomaan tilaan vetänyt korona ei ole auttanut yhtään minkään ajattelussa (ja nyt täytyy koputtaa puuta, ettei tästä tule se pitkä versio!), mutta matkustaminen ei ole ollut aikoihin korkealla intressilistassani. Ehkä projisoin kateutta vailla huolen häivää lenteleviä tuttuja ja äitiä kohtaan, ehkä olen lukenut liikaa Senecaa että olen alkanut stoalaistumaan ihan riittävästi. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, tuli tarjous. Ei taaskaan mikään hupireissu, vaan tiukka ja intensiivinen työpaja Parmassa. Mutta siihen voisi yhdistää hupiakin: Toscanaa, Venetsiaa, Alppeja...
Pääsen näkemään miltä näyttää Milanon naisten paratiisi! Sen sijaan ajanvaraus Viimeisen ehtoollisen äärelle ei tuottanut tulosta, sen tsekkasin heti ensimmäisenä.
Riittääköhän seitsemän matkustuspäivän Interrail-kortti? Mitä La Scalassa esitetään? Voiko gelatolla korvata jokapäiväisen leivän? Suurimmaksi mysteeriksi jäänee, vievätkö kaikki tiet Roomaan? Sieltä nämä kaikki kuvatkin ovat.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.