Puutarhassa

Kotipuutarhassa kasvaa vain tomaattia, ruusupapuja, raparperiä, minttua ja timjamia. Rucola vetelee tällä hetkellä viimeisiään. Sitruunamelissa kasvaa kasvattamatta, oikeastaan myös se raparperi. Manan majoille ovat siirtyneet basilikani, ilmasipulini, rosmariinini, valkosipulini sekä korianteria. Viherpeukalollani ei juhlita.

Toista se on äitini luona, jossa tuntuu menestyvän kaikki. Hänellä on toki isommat tilukset ja alan koulutus, mutta ehkä myös hellempi ote, joka takaa tyydyttävän lopputuloksen. Eletään sadonkorjuun aikaa, ja korjattavaa riittäisi päiväkausiksi.

Satokaudessa on jotakin palkitsevaa. Pienet taimet ovat kokeneet muodonmuutoksen voimakkaiksi, satoa tuottaviksi kasveiksi. Maan armosta kasvaneet. Vaeltelen äitini ryytimaassa kuin omassani. Kaikkea ei voi syödä, mutta saanpahan laajentaa omaa kasvitietouttani. Ja saan syödä yhdeksää väriä päivässä.

Aikana, jolloin pippuri oli vielä arvossaan, krassia kutsuttiin köyhän miehen pippuriksi. Itse koen krassin maun rikkaampana, ja pippurisuudenkin tunnistaa. Portulakka puolestaan toimii suolana. Olen jo pidemmän aikaa antanut äidille lahjaksi kasveja ja siemeniä, ja vihannesportulakka oli tämän kevään löytö Hyötykasviyhdistykseltä. Ei epäilystäkään etteikö se olisi menestynyt äidin puutarhassa. Minulle uusi tuttavuus olivat hunajamarjat, jotka ovat saaneet kasvaa vuosia rauhassa pihan suojissa. Nyt ne ovat alkaneet tuottaa hedelmää! Tämä oli rakkautta ensi maistamisella.

Viinimarjojen ystävä en sen sijaan ole. Poimin, koska ne ovat heleässä punassaan, läpikuultavuudessaan ja kiiltävyydessään uskomattoman kauniita. Ehkä totun joskus makuunkin, viidennensadannen maistelukerran jälkeen. Nyt ne menevät pieninä annoksina. Uskon viinimarja-antipatiani johtuvan lapsuustraumasta, kun kaikki mehut pilattiin niillä. Tai aronioilla. Tästä syystä en keitä itsekään sekamehuja.

Pavut tulisi aina ryöpätä. En tiedä koskeeko ryöppäyspakko myös näitä peukalonkynnen pituisia palkoja, mutta en ole uskaltanut ottaa riskiä. Vedenkeittimen siirto tulille tärvelee hieman salaatti-illalliseni seesteisyyttä.

Sain ruokamyrkytyksen kaupan valmissalaatista pari vuotta sitten, ja sen jälkeen olen kammonnut ja jopa vältellyt lehtisalaattia. Mikä oivallus olikaan, kun tajusin, että salaatti ei ole yhtäkuin vihersalaatti. Ei sitä tarvita! Nyt voi taas nauttia kotikasvattamon kesän antimista!

Värikkään kesäsalaattini pohjalla on rucolaa, krassia ja punamangoldia. Lisäksi seassa on ilmasipulia ja vihreitä sekä tummanvioletteja tarhapapuja. Makeutta antavat sokeriherne palkoineen sekä hunajamarja, punaviinimarja hapokkuutta. Kukkaiskoristeet ovat krassia, kurkunkukkaa ja ruiskukkaa.