Puolialaston totuus

Naked Truth-haaste oli kuuminta hottia, kun mä vajaa kaksi vuotta sitten harkitsin paluuta blogimaailmaan. Silloin vielä ajattelin, että tuohon mä en voi ikinä lähteä. Vaikka meikittä huitelu on mulle arkipäivää, tuntui katastrofaaliselta ajatella, että ottaisin lähikuvia silmäpusseistani ja epäsymmetrisesta ylähuulestani. Kuitenkin, tässä blogissa meikittömiä kuvia on vilahdellut alusta asti. Niin siihen omaan naamaansa turtuu.

Mut haastettiin tästä blogipostauksesta pari viikkoa sitten liikkeellelähteneeseen puolen naaman meikkaushaasteeseen. Naked Truthin päivitettyyn versioon, jonka tavoitteena oli näyttää ihminen meikittä ja meikattuna, ja ylipäätään herättää ajatuksia siitä, kuinka paljon meikillä voi itseään muuttaa.

Teininä meikkasin niin paljon, että nykyään olen pitkälti kyllästynyt meikkaamiseen. Välillä voi vierähtää yli viikkokin meikittä. Mulle ei ole mikään ongelma mennä meikittä kouluun tai kauppaan, kavereitakin tapaan naama luonnontilassa. Isompi harmitus se tuntuu olevan muille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Ikäänkuin ei-luonnonkaunis ihminen olisi jotenkin velvollinen meikkaamaan.

Haastaja toivoi toisesta puoliskosta "täyttä tällinkiä", mutta mä halusin tehdä suhteellisen arkisen version. Mä en edes koe meikkaavani arjessa paljoakaan. Silti ero kuvien vasemmalla ja oikealla puoliskolla on tajunnanräjäyttävä. Oikealla out of bed-minä, vasemmalla vähän yrittänyt-minä

Mun arkimeikki voi olla mitä vain pelkästä ripsiväristä korostus-varjostusmeikkipohjaan, huulikiillosta rajattuihin silmiin ja varjostettuihin luomivakoihin. Mulla on kestovärjätyt ripset ja kulmat, mutta ainakaan ripset eivät tuolla huijauksella paljoa anteeksi saa. Tähän puolikkaaseen käytin meikkivoidetta, valokynää, aurinkopuuteria, kulmakynää, ripsiväriä ja huulipunaa. Yllättävän monta tuotetta yksinkertaiseen lopputulokseen.

Junassa syötyä

Mua alkoi ihan naurattaa, kun selailin tämän viikon puhelinkuvia. Valtaosa niistä on tärähtäneitä ruokakuvia, kaikki otettu liikkuvassa Z-junassa. Mä reissaan viikoittain aika paljon Lahti-Helsinki-väliä, joten junanviemä tunti on hyvä käyttää syömiseen.

Tiedän, että moni kanssaihminen vihaa ja äklöää julkisissa syöviä ihmisiä, joten pyydän anteeksi. Jos mä en söisi junassa, mä en ehtisi syödä ollenkaan. Ja jos mä en ehdi syödä, musta saattaa tulla kiukkuinen, eikä silloin kenelläkään ole kivaa.

Mua alkoi myös naurattaa, kun mietin, että kukaan järkevä bloggaaja tuskin omistaa postausta viikon noutolounailleen. No, minä en ole järkevä bloggaaja.

Pulled Pork

Mun vanha hella sanoi sopimuksensa taannoin irti, joten uusi oli laitettava kovaan testiin. Mä en ikinä päässyt sisälle viime vuonna jyllänneeseen nyhtöpossutrendiin. Maistoin vain kerran-pari, kunnes sika tulikin jo korvista ulos.

Koska kaikelle pitäisi antaa useampi mahdollisuus, ja satuin saamaan läheiseltä maatilalta possunniskan, päätin tehdä itse oman kohupossuni. Varsinkin, kun mulle on sattuneista syistä eksynyt kotiin valmiita sämpylöitä, joista piti päästä eroon. Useimmiten mä leivon leipäni itse.

Tykkään muutenkin Slow Food-kokkailusta, joten nyhtöpossukin tehtiin ehkä jopa tavanomaista pidemmän kaavan kautta. Ensiksi hieroin sangen väkivaltaisesti possuun suolaa, paprikajauhetta ja pippuria. Tein isoon kannelliseen rasiaan marinadin hienonnetusta valkosipulista, soijakastikkeesta, dijonsinapista, tummasta siirapista ja omenaviinietikasta, ja annoin possun lillua liemessään jääkaapissa yön yli, reilu kahdeksan tuntia.

Seuraavana aamuna siirsin possun liemineen uunivuokaan, jossa se sai paistua vajaa seitsemän tuntia 125 asteessa. Kypsä possu sai vetäytyä vielä puolisen tuntia, ennen kuin aloin repimään. Revin possun vuoassaan ohuiksi säikeiksi kahden haarukan avulla, välillä ihan käsinkin, ja sekoittelin oman liemensä kanssa.

Itse sämpylöihin kasasin possun kanssa kaikkea sellaista, mistä pidän: vuohenjuustoa, punasipulia ja rucolaa. Käytin kastikkeena laiskasti valmiskastiketta, HP BBQ Woodland Smoke-kastiketta. Mulla on lähiaikojen tavoitteena syödä ruokakaapit täysin tyhjäksi, ja erinäiset pullonpohjat ja muut jämät on hyvä saada poiskäytetyksi.