Laskiainen

Eilen viittasin ohimennen sivulauseessa lapsuudentraumoihini, kuinka en päässyt koulun talviurheilupäivänä laskettelemaan, koska en ollut ikinä aikaisemmin lasketellut. Olisin omasta mielestäni voinut vaikka pulkkailla laskettelukeskuksessa. Opettaja oli eri mieltä ja mä jouduin pilkkimään. Tästä tarinasta inspiroiduttiin, ja mut päätettiin viedä pulkkamäkeen.

Aikaa viime pulkkailusta on kauan, ja muistot ovat kultautuneet. Epäilin tokkopa edes mahtuisin lasten selkänojalla varustetun pulkan kyytiin, mutta onneksi yhteen pulkkaan upposi jopa kaksi. Yksin en olisi uskaltanut mäenlaskuun, edes pulkalla ajaminen ei ollut jäänyt selkäytimeen. Kökötin kyydissä kädet ja jalat ristissä, silmät kiinni. Naruja katkesi ylämäkeen kiskottaessa ja lunta meni niskaan litrakaupalla, mutta hauskaa oli. Niin hauskaa, että itse kukin sai epäillä henkistä ikäänsä.

Ja hei, en mä ihan korvessa joululomaani vietä. Täällä on pitseria.

Lähes rajan takana


Eilen auringonlaskun aikaan alkoi satojen kilometrien matka kohti pohjoista. Kiireessä ja huiskeessa, paniikissa ja univeloissa. Noin puolikas elämä matkasta unohtuen.

Takana rankahkot ennakkosynttärit, edessä kaksi viikkoa puhdasta rauhaa ja joutenoloa keskellä paukkupakkasia, tähtien kirjomaa yötaivasta ja puolimetrisiä nietoksia. Paikassa, missä aurinko menee nukkumaan mun herätessä, missä maailman pienuus on jokapäiväistä. Missä saa istua päivittäin valmiiseen pöytään, ja missä huolet saa heittää susille. On joulurauhan julistuksen aika.

Christmas wishlist

Musta paljettibleiseri on ainoa toivomani vaateasia. Sopii arkeenkin piristämään perusasua, muttei ole liian blingbling. Varsinkin, jos osa paljeteista olisi mattapintaisia.

Muumimuki on ollut sellainen jokajouluinen perinne, itse en niitä kaupoista hamstraa. Tänä vuonna mun silmää miellyttäisi toi Seikkailu Muutto-sarjan muki. Myös parin vuoden takainen Primadonnan ratsu-muki olisi mukava yllätys, jos sellaisen vielä jostain bongaisi.

Olen yrittänyt kerätä tota punaista Taika-sarjaa, yhden ihmisen tarpeitteni mukaan. Harmi, että tuo on sesonkisarja. Tänä vuonna voisi olla pienempien, pöllökoristeisten kulhojen ja kahvikuppien vuoro.

Mulla on ollut aina tuuria joululahjakirjojen kanssa - ne ovat sellaisia, joita en itse ostaisi, mutta lukukokemus on todella mukava. Toivon täksikin jouluksi paljon kirjoja.

Ainoa lahja, mitä olen äidiltäni pyytänyt niin joulu- syntymäpäivä- kuin nimipäivälahjaksikin jo pari vuotta, on johdoton, moppimainen pölynimuri. Tuloksetta ainakin toistaiseksi. Äidin mielestä se on maailman suurin turhake, mutta mua itseäni ärsyttää roudata päivittäin iso pölynimuri siivouskomerosta vain minuutiksi imuroidakseni kissanhiekat. Jos imuria ei tänä jouluna paketista löydy, ostan sen itse.

Diorin Hypnotic Poison on suosikkihajuveteni talveen. Kylmänä ja pimeänä aikana suosin lämpimiä ja syviä tuoksuja. Tällä hetkellä mulla on ammottava tyhjiö talvihajuvesiosastolla.

Samppanjapullo on mulle se jokavuotinen rasiallinen vihreitä kuulia. Enpä juuri itse osta, mutta lahjaksi saatuna kyllä maistuu!

Mun lompakko vetelee viimeisiään ja on lisäksi ruma ja epäkäytännölinen. Haluaisinkin laadukkaan ja ajattoman lompakon, johon mahtuu riittävä korttiarsenaali (esim. kaikki vanhatkin kausikortit on kannettava aina lompakossa mukana!)

Ihastuin taannoin noihin fouta-pyyhkeisiin, jotka mahtuvat näppärästi pieneen tilaan ja ennen kaikkea kuivuvat nopeasti. Ihanteellinen reissupyyhe, ja materiaalikin on miellyttävän tuntuista.