Haavematkakohteet (osa 1)

Postausideoita taannoin kysellessäni moni kertoi tykkäävänsä erityisen paljon matkapostauksista. Koska vanhahko kissa ja opiskeleva poikaystävä pitävät mut kuitenkin suurimman osan vuodesta ihan kotimaan pinnalla, reissut ovat aika harvinaista herkkua tässä blogissa. Eräs kommentoija antoikin hyvän idean, voisin kirjoitella matkakohteista, joihin haluaisin vielä joskus mennä.

Koska mulla näitä haavematkakohteita on enemmän kuin silakkaa parvessa, tästä saa loistavan postaussarjan. Kukaan tuskin jaksaisi lukea kerralla mun unelmakohdelistaa, lista kun on lähes boakäärmeen pituinen. Aloitetaan lyhyesti.

En ole koskaan ollut mikään Aasianmatkaaja. Kartan Thaimaan kaltaisia turistirysiä, joissa ei voi yhtään seikkailla, jossa autenttisuus on kadonnut kaupallisuuden tieltä. Mua viehättää Unescon maailmanperintökohteet, ja Hoi An Vietnamissa on yksi niistä. Perille ei pääse kovin helposti, joko bussilla pääkaupunki Hanoista (N-A-I-O-H, käytetäänpä vietnamilaisten kaupunkien nimessä vähän eri kirjaimia) n. vuorokaudessa, tai lentäen tai junaillen Da Nangiin (uutuuskirjaimina D ja G!) josta pääsee bussilla tuurilla tunnissa Hoi Aniin.

Hoi An on sympaattinen pikkukaupunki, jossa aika on pysähtynyt vuosikymmeniä sitten. Vanha kaupunki on kompaktin kokoinen, täynnä historiaa. Muutaman euron hintaisella vanhakaupunki-lipulla pääsee tutustumaan yhteen maamerkkiin, yhteen museoon, historiallisiin taloihin ja joko paikallisten teatteriin tai kansanmusiikkikonserttiin. Pukeutumiskoodi vanhassa kaupungissa on tiukka, paidattomia miehiä ja hihattomia naisia ei suvaita. Hoi Anissa on kuulemma myös Aasian taitavimmat räätälit, joten loman yhteydessä voisin teettää edullisesti joitakin vaatteita.

Meksiko tarjoaisi mulle paljon nähtävää! Haluaisin käydä monessa paikassa, ja viettää esimerkiksi kuukauden kiertäen ympäri maata. Pääkaupungissa sijaitseva La Caza Azul, Frida Kahlon kotitalo olisi mulle eräänlainen henkilökohtainen pyhiinvaelluspaikka. Mexico Cityn keskustori Zólaco kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja sen laidalla sijaitsevan Kansallispalatsin portaikkoon Diego Rivera maalasi Meksikon historiaa kuvaavat kohufreskonsa. Jatkuvasti kasvava Mexico City vaikuttaa kaoottiselta, mutta juuri siksi niin kiinnostavalta.

Tyynenmeren rannikolla sijaitsevasta Acapulcosta tuli 50-luvulla Amerikan filmitähtien ja yläluokan Riviera, oikea klassikkolomakohde, joka on täynnä menneen ajan glamouria. Musta olisi ihanaa vain rentoutua muutaman päivän ajan kultaisilla rannoilla. Joskin Acapulco on kolmanneksi vaarallisin kaupunki koko maailmassa kun katsotaan henkirikosten määrää, ja kuuluisa myös turistien sieppauksista. Meksikon korruptoituneella kolikolla on kääntöpuolensa.

Viitisen sataa vuotta sitten raunioitunut mayakaupunki Tulum tunnettiin aikoinaan nimellä aamunkoiton kaupunki. Mayojen kulttuuri on niin kiehtova tällaiselle esihistoriafriikille. Haluaisin kiivetä El Castillon huipulle katsomaan auringonnousua ja seurata harvinaisten bastardikilpikonnien eloa omalla suojellulla rannallaan.

Afrikkainnostus heräsi itselläni sangen myöhään, vasta lukiossa. Mutta se heräsi voimakkaasti, jokin koko mantereessa alkoi vetää minua puoleensa kuin magneetti. Ja ketäpä ei vetäisi, sieltähän me kaikki olemme nykykäsityksen valossa lähtöisin.

Afrikasta henkilökohtainen ykkönen minulle on Tansania. Tansania on maa täynnä historiaa ja ainutlaatuista luontoa - näistä molemmista minä tykkään! Loppupelissä mulla on vain kaksi must-asiaa Tansaniassa: nähdä lempieläimiäni kirahveja luonnossa, ja syödä Sansibarilla pweza wa nazia, kookosmaidossa keitettyä mustekalaa.

On Tansaniassa paljon muutakin kuin nuo kaksi henkilökohtaista unelmaa. Kansallispuistoja on lukuisia, ja niissä elää muitakin kiehtovia eläimiä kuin kirahveja. Afrikan korkein vuori Kilimanjaro on sen verran helppokulkuinen, että uskoisin pystyväni kiipeämään sen huipulle. Songo Mnaran ja Kilwa Kisiwanin satamakaupunkien rauniot kiinnostavat myös raunioista kiinnostunutta ihmistä.

Tansaniahaavetta vastaan sotii Väinö, joka on asunut Tansaniassa joitakin vuosia sitten, eikä sinne enää halua palata. Väinö on kokenut kilimanjarot, safarit ja sansibarit, eikä niitä kuulemma halua toistamiseen nähdä. Onneksi esimerkiksi Olympia järjestää kivoilta kuulostavia safarimatkoja, joihin kuuluu myös muutama päivä Sansibarilla.

Kuvat: we♥it

Christmas wishlist

Musta paljettibleiseri on ainoa toivomani vaateasia. Sopii arkeenkin piristämään perusasua, muttei ole liian blingbling. Varsinkin, jos osa paljeteista olisi mattapintaisia.

Muumimuki on ollut sellainen jokajouluinen perinne, itse en niitä kaupoista hamstraa. Tänä vuonna mun silmää miellyttäisi toi Seikkailu Muutto-sarjan muki. Myös parin vuoden takainen Primadonnan ratsu-muki olisi mukava yllätys, jos sellaisen vielä jostain bongaisi.

Olen yrittänyt kerätä tota punaista Taika-sarjaa, yhden ihmisen tarpeitteni mukaan. Harmi, että tuo on sesonkisarja. Tänä vuonna voisi olla pienempien, pöllökoristeisten kulhojen ja kahvikuppien vuoro.

Mulla on ollut aina tuuria joululahjakirjojen kanssa - ne ovat sellaisia, joita en itse ostaisi, mutta lukukokemus on todella mukava. Toivon täksikin jouluksi paljon kirjoja.

Ainoa lahja, mitä olen äidiltäni pyytänyt niin joulu- syntymäpäivä- kuin nimipäivälahjaksikin jo pari vuotta, on johdoton, moppimainen pölynimuri. Tuloksetta ainakin toistaiseksi. Äidin mielestä se on maailman suurin turhake, mutta mua itseäni ärsyttää roudata päivittäin iso pölynimuri siivouskomerosta vain minuutiksi imuroidakseni kissanhiekat. Jos imuria ei tänä jouluna paketista löydy, ostan sen itse.

Diorin Hypnotic Poison on suosikkihajuveteni talveen. Kylmänä ja pimeänä aikana suosin lämpimiä ja syviä tuoksuja. Tällä hetkellä mulla on ammottava tyhjiö talvihajuvesiosastolla.

Samppanjapullo on mulle se jokavuotinen rasiallinen vihreitä kuulia. Enpä juuri itse osta, mutta lahjaksi saatuna kyllä maistuu!

Mun lompakko vetelee viimeisiään ja on lisäksi ruma ja epäkäytännölinen. Haluaisinkin laadukkaan ja ajattoman lompakon, johon mahtuu riittävä korttiarsenaali (esim. kaikki vanhatkin kausikortit on kannettava aina lompakossa mukana!)

Ihastuin taannoin noihin fouta-pyyhkeisiin, jotka mahtuvat näppärästi pieneen tilaan ja ennen kaikkea kuivuvat nopeasti. Ihanteellinen reissupyyhe, ja materiaalikin on miellyttävän tuntuista.

Inspiration by Kare Design

Kuvat: KARE Design on Pinterest

 

Mä saan harvoin mitään suurempia sisustuksellisia inspiraatiokohtauksia, mutta nyt meni sydän syrjälleen saksalaisen KARE Designin kalusteita katsellessa.

Tutustuin brändiin ekan kerran itävaltakodissa, meillä oli sininen kirjahylly. Sellainen, joka olisi monen mielestä mauton ja jopa sopimaton. Mun mielestä hylly oli täydellinen katseenvangitsija kaikessa epätasapainoisuudessaan muuten neutraalin ja jopa konservatiivisen sisustuksen keskellä. Eli ihan mun makuni mukainen.

Muistin taas kyseisen brändin selaillessani vuosia vanhoja Casa Vogueita. Tutustuin valikoimaan, ja koin pitkästä aikaa sen suuren sisustusinspiraation.

MOOMIN by Ivana Helsinki

Mä olen lähipiiristäni se suurin muumifani, siitähän kertoo jo Mymmeli-niminen marrimaija. Mulle Tove Jansson on maailman suurin taiteilija, ja muumeja näkyy kotona niin sängyssä, astiakaapissa, siivouskomerossa kuin kirjahyllyssäkin. Silti mä suhtaudun melko ristiriitaisesti muumien överikaupallistamiseen. No, nyt taotaan kun rauta on kuumaa. Juhlavuosi ja vielä mitä...

Ivana Helsinki näki hypessä mahdollisuuden ja hyökkää lokakuussa Tokion muotiviikoille aikuisten muumivaatteiden voimin. Noin viidenkymmenen vaatekappaleen mallisto koostuu niin mekoista, neuleista, takeista kuin ylä- ja alaosista, asusteita unohtamatta. Osa kuoseista on Tove Janssonin käsialaa, osa Paola Suhosen.Pientä sneak peekia mallistosta on saanut bongailla pitkin viikkoa sosiaalisesta mediasta. Kampanjavideo julkaistiin eilen. Merta, mekkoja ja majakka - eihän tuosta voi olla pitämättä! Koostin postaukseen Ivana Helsingin Facebookissa julkaistuja kuvia suosikeistani.

Olen iloinen, että juuri Ivana Helsinki tekee tämän. Mä seuraan (saati ostan) laiskanlaisesti suomalaista muotia, Ivana Helsinki on se suurin suosikki. Mallisto on täyttä muumia olemalla Tove, ei olemalla painokoneen massatuotos. Ei brändättyä liukuhihnarättiä, vaan tribuutti taiteilijalta toiselle. Oikeasti, kenelle tulisi mieleenkään luoda muumipitsiä jos ei Paola Suhoselle? Ihastus on sen verran raju, että aion ostaa Ponygarden-malliston heppamekolleni kaverin muumimallistosta. Kuka arvaa mikä mekko siintää haaveissa?

Kuvat Ivana Helsinki 

In every dream home...

Multa toivottiin sisustusinspiraatiopostausta, joten askartelin Pinterestin avulla muutaman sisustuskuvakollaasin. Mä olen varmasti maailman huonoin sisustaja, koska mulla ei ole pienintäkään trenditajua, saati symmetria- tai värisilmää. Olen myös todella laiska tekemään minkäänkokoisia hankintoja kotiin. Koti ei todellakaan ole mistään Casa Voguesta poimittu, mutta entä jos?

Makuuhuonetta en ole koskaan edes yrittänyt sisustaa. Se on väritykseltään tumma, ja kalustettu ylijäämähuonekaluilla. Aika kaamea kammari. Tahtoisin valkovoittoisen makkarin matalalla pehmeällä sängyllä varustettuna. Mattamustaa ja harmaasävyjä. Kartellin käsinojaton Victoria Ghost-tuoli on ollut pitkäaikainen haave pukeutumistuoliksi, mutta sellaisen hankin vasta arvolleen sopivaan makuuhuoneeseen.

Haluaisin kylpyhuoneeseen vaaleanharmaat, isot laatat ja väriä tekstiileillä. Tällä hetkellä olen reippaasti kallellaan hiekkaisiin ja sinisiin sävyihin, erityisesti turkoosiin. Maalattu kattokin kattokruunuineen näyttäisi upealta, multa vaan puuttuu tollaiset sievät sirot kattolistat, ja mun kylpyhuone on 60-lukulaisen matala. Pyyhkeet roikkumassa mustissa takorautakoukuissa tai rullattuna korissa.

Mulla on tälläkin hetkellä sininen kylpyhuone, ja vessanpönttö ja lavuaari ja kaikki. Sellainen hailakansininen, joka on ollut kuuminta muotia joskus 80-luvulla, ja sille tielle kylppäri onkin jäänyt. Allaskaapin tarpeellisuuteen olen vasta viime aikoina havahtunut, ja se taitaa olla seuraava hankinta. Kylpyamme, tollanen mahtava tassuamme olisi mun suurin unelma, mutta lisäneliöitä kylppäriin on vähän mahdoton nipistää.

Itämainen käsinsidottu matto on ollut mun unelmissa varmaan lapsesta alkaen, tyytyisin myös taljaan. Toinen haave on kalanruotoparketti. Sekä takorautajalkainen marmorisivupöytä ja iso, kultareunuksinen peili. Mä olen ehdottomasti korkeiden huoneiden ihminen. Mulla on ruokailutila ja olohuone samassa tilassa keittiön epäkäytännöllisyyden vuoksi. Tuollaisia lyijykristallia muistuttavia laseja kaipailin jo täällä, vinkkejä ostopaikoista otetaan vastaan!

High hopes

Jenna toivoi multa postausta kevään ja kesän ostoslistasta. Mun tapauksessani voidaan kaiketi puhua vain toivelistasta, vaikka kaikki Birkinit ja Pradat onkin pyynnöstä jätetty pois. Viime aikoina olen alkanut miettiä omia kulutustottumuksiani, ja kokenut jonkinasteisen heräämisen.

Vaatekaapistani yli puolet vintille raivatessani olen pohtinut, tarvitsenko oikeasti paljon vaatteita? Ja ennen kaikkea, millaisia? Tarvitsenko viisiä vuoden sisään ostamiani mustia korkokenkiä, joihin käytetyllä summalla olisin voinut ostaa kaiken kanssa sopivat klassiset mustat Louboutinit? Kuinka monet denimsiniset farkut hame- ja mekkorakastajan on mielekästä omistaa? Veikkaan, että 14 on vähänliian iso luku.

Polyvorella askarrellun kollaasin kuvat ovat suuntaa antavia, koska en ole niitä täydellisiä yksilöitä vielä löytänyt. Mä en halua enää heräteostoksia, enkä paremman puutteessa-yksilöitä. Haluan just- enkä melkein-vaatteita. Tuskin enää huvittaa ostaa edes pelkästä ostamisen ilosta. Mä haluan täydellisen vaatekaapin.

• Vaalea beige bikertakki, joko nahkaa tai mokkanahkaa.
• Murretun sininen collegepaita, ihan siitä syystä koska mulla oli sellainen lapsena. Nostalgiavaatteet on parhaita!
• Punaiset korkokengät, eihän niitä olekaan kuin muutama vuosi etsitty. Josko viimeinkin onnistaisi?
• Kiiltävä pastellisävyinen satiinihame, joko tulppaanimallisena tai muuten vain ilmavana.
• Hopeinen riipus. Mieluiten mahdollisimman siro ja yksinkertainen. Jostain syystä olen ihastunut myös Kalevala Korun Tintti-riipuksiin.
• Musta iso clutch. Paino sanalla iso, niin suuri, että sitä joutuu kantamaan kainalossa.
• Etninen rannekorukasa. Riemunkirjavat rannekorut on mun suosikkikoruja aina kesäisin.
• Siro kultainen rusettisormus. Toi ei olisi mikään ihan mahdoton myöskään askarrella itse.
• Graafiset, värikkäät ja ilmavat silkkishortsit. Sain niin voimakkaan fiksaation Diorin kevätmallistossa näkyneisiin printtishortseihin, että kulkisin varmaan puoli kesää tuollaisissa.
• Chanelin klassikkojakku. Haave monen monen vuoden takaa, ja olisi käytössä ajaton. Taitaa olla vähän mahdoton löytää, joten tyytyisin tarpeeksi kivaan "inspiroituneeseen" jakkuunkin.
• Keltainen (tai esim. vihreä tai koralli, kirkkaan ja pirteän värinen) hulmuava hame.
• Leopardiclutch, jos asuun haluaa lisätä kissaa välillä muutenkin, kuin kenkien tai huivin muodossa.
• Hennon vaaleanpunainen kesämekko. Vaihtoehtoisesti vaaleanpunainen mekko vähän sofistikoituneempana cocktail-versiona.

Cravings

Kuva lainattu täältä 

Inspiroiduin pitkästä aikaa aikakauslehdistä, ja sitäkin pidemmästä aikaa Gloriasta, tarkemmin määriteltynä Kaunis Gloria Talvi 13/14n korukollaasista. Sieltä bongasin paljon ihania pieniä ja värikkäitä jalokivikoruja, joita tulee näkymään keväällä ja kesällä mun ylläni varmaan kyllästymiseen asti. Suurin fiksaatio kohdistui Kultaseppä Kulmalan koruihin, ja heidän verkkosivuiltaan löysin noi sirot ja värikkäät safiirisormukset. Mä en oo oikein mikään sormustyttö, koska mulla on melko rumat sormet, joten hieman yllättäenkin nuo aiheuttivat mussa pakko saada-reaktion, joka tulee toteutumaan vähintäänkin pakko sovittaa-suorituksena mun seuraavalla Helsinkireissullani.

Ikävä

Mä heräsin tänään painajaiseen, jossa juoksin 20-luvun hapsumekossa ja Sinkkis-Carrien sinisissä häämanoloissa karkuun miestä, joka oli kuulemma isäni kaksoisveli. Heräsin lievässä paniikissa, ja turvassa ollaan, isällä ei ole yhtään veljeä ja se oli vain unta-läpikäynnin myötä mulle tuli ihan hirveä ikävä. Hirveä ikävä korkokenkiä.

Niinpä mä heitin jalkaan tosi korkeat avokkaat, sellaiset, joilla ei ole ainakaan puoleen vuoteen mitään asiaa ulkoilmaan, ja aloin tekemään kodin pikku askareita. Mä tein reilunkokoisen viikonloppuaamupalan korkkarit jalassa, jonka söin korkkarit jalassa. Sitten maksoin laskuja korkkarit jalassa, ja imuroin korkkarit jalassa eteisen ja olohuoneen. Edelleen korkkarit jalassa mä istahdin sohvalle tyytyväisenä siitä, että yksinasuminen mahdollistaa kaikki tällaiset järjenköyhät mieliteot ilman kenenkään kummasteluja, tai pahimmassa tapauksessa jopa kieltämistä.

Uni sai mulle myös pakkomielteen hapsumekossa. Niitä myytiin reilu viisi vuotta sitten pitkään henkkamaukalla, alessakin niitä näkyi kuukausikaupalla varmasti alle kymmenellä eurolla, vaan minä hömelö en tajunnut omaani silloin ostaa, ja kadun tätä ohikävelyä edelleen säännöllisin väliajoin. Päivän agendana onkin etsiä jostain nettikaupasta se hapsumekko, ettei vastaavia painajaisia tarvitse enää katsella. Ja äkkilähtö sellaiseen maahan, missä korkokenkien käyttö on mahdollista tähän vuodenaikaan.