Desayunos

Mä olen ollut joka aamu ihan fiiliksissä siitä, että Barcelonan kodissani on leivänpaahdin! Mä en ole syönyt paahtoleipää ikuisuuksiin, ja vuosien tauon jälkeen se maistuu joka ikinen aamu niin hyvältä! Oma keittiö on taivaanlahja, La Boqueria-kauppahallia saa kiertää harva se päivä, ja liesi on viisi kertaa nopeampi kuin kotona. Täällä mulla on oikeasti aikaa tehdä ruokaa, niin aamuin kuin illoinkin. Ja kun teen liioitellun kokoisen aamupalan, ei keskellä päivää tarvitse poiketa syömään - ellei niin tahdo.

Päivittäin teen vähintään aamupalan. Mun aamupala on koostunut ainakin siitä pyhästä paahtoleivästä ja aprikoosimarmeladista, mikäli edellispäivältä on jäänyt tähteitä, teen niistä munakkaan. Kuten kuvan valkosipuli-tomaattimurska-juustomunakas. Useimmiten lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua sekä karhunvatukoita ja hedelmiä jogurtin kanssa, mutta kuviin on vain valikoitunut äijämäisemmät aamupalat. Vielä aion uskaltaa paistaa vohveleita - jos vain saan jostain vohveliraudan käsiini.

Mennään eläintarhaan!

Mä sitten tykkään eläintarhoista. Ainakin sivistysmaiden eläintarhoista, missä eläimillä on hyvät oltavat luonnonmukaisissa aitauksissa, ja missä villieläinten suojelulla on tärkeä rooli. Niinpä Barcelonassakin oli pakko pyhittää yksi päivä eläintarhailulle.

Tänään oli ensimmäinen selkeästi huonompi päivä säällisesti. Aurinko pysyi piilossa lähes koko ajan, ja tuuli oli todella armoton. Onneksi sai olla käytännössä koko ajan liikkeessä, niin kylmä ei päässyt tunkeutumaan ihan ytimiin asti.

Viimeksi vierailin Barcelonan eläintarhassa vuonna 2010. Viidessä vuodessa tarhan alue on laajenemaan päin, hinta oli noussut vitosella ja eläinten määrä tuntui pienemmältä. Ainakin kamelit, musta pantteri, jättiläiskilpikonnat ja orangit loistivat poissaolollaan. Kulkeminen oli hankalaa, monet kulkureitit olivat tukossa muutostöiden takia ja esimerkiksi susitarhan ohi sai sahata vajaa kymmenen kertaa yhden päivän aikana.

Fiksu olisi ottanut tuonne eväät mukaan, kivoja evästyspaikkoja oli melkein joka kulmassa. Miten mahtavaa olisikaan ollut syödä kirahvien kupeessa! Koska mä en ollut fiksu, nälkäkiukku alkoi iskeä jo neljän pintaan. Ja mä kun halusin jäädä eläintarhaan koko päiväksi... Ensi kerralla paremmin varustautuen!

Cantina Machito

Mun on pakko esitellä teille mun lempiravintolani koko Barcelonassa: Gracían pikkukujille piiloutunut, autenttista meksikolaista ruokaa tarjoileva Cantina Machito. Mä kiinnostuin ravintolasta alunperin kuultuani siellä olevan useita maalauksia Frida Kahlosta - Frida on mulle henkilökohtaisesti kenties maailman suurin taiteilija.

Ravintolan sisustus on aivan ihana! Niin perinteistä Meksikoa, niin kitchiä, niin värikästä ja niin villiä. Missään muussa ravintolassa en ole nähnyt värikkäitä paperilumihiutaleneliöitä katosta roikkumasta. Jopa vessan laatat oli tarkkaan harkittu erivärisiksi. Ja tarjoiluastiat, lasitettuja värikkäitä savikulhoja, rustiikkisia emalilautasia, mistä on silminnähden lusikoitu tuhansia annoksia ääntä kohti. Sisustustyylinä sekametelisoppa, muttei silmiä särkevällä tavalla.

Machiton guacamole on eräänlainen klassikko. Mä en tiedä mitä taika-ainesta ne siihen laittaa, mikään muu guacamole ei voisi ikinä maistua samalta. Saisin tuon koko kulhollisen kevyesti yksin alas. Tällä kertaa otin varsinaiseksi ruuaksi kala-rapu-kampasimpukka-cevicheä. Rantakohteissa syön aina mereneläviä yli äyräiden. Ruoka oli kylmä mutta maukas, varmasti elämäni maukkain ceviche. Sellainen annos, joka varmisti, että tänne palataan seuraavallakin Barcelonanreissulla. Päällimmäisenä mielessä pyörii vain yksi kysymys: miksi en syö cevicheä useammin?

Knoppitietona vielä se, että barcelonalaisen vaatejätti Desigualin kevätmallisto, Christian Lacroixin suunnittelemana kuvattiin muutama viikko takaperin juuri tässä ravintolassa.