Barcelonan viimeiset kuvat

Kotiinpaluusta on nyt kuukausi. Ja olisin jo valmis palaamaan takaisin.

Vielä vähän Barcelonaa

Jälkeenpäin kaduttaa etten mennyt vieläkään Sagrada Familian kirkkoon sisään. Viime yönä näin unta, jossa olin kirkon vessassa, joka sijaitsi tuossa maissintähkätornissa ja siellä oli koko seinä lasimaalausta. Aurinko paistoi suoraan lasin läpi ja peilailin itseäni kauan värin ja valon leikissä, kunnes laskeuduin tornista alas hissillä, jolla pääsi Notre Dameen. Notre Damessa mut ryöstettiin välittömästi - selkeä alitajunnan vinkki minne ei kannata matkustaa. Sagrada Familia on positiivisten arvioiden mukaan valmis vuonna 2026 - silloin viimeistään sisätiloihin!

Ravintoloiden Menu del día-tarjoukset lounasaikaan kannattaa hyödyntää. Me käytiin tällä reissulla Ciutadella-puiston pohjoissisäänkäyntiä vastapäätä sijaitsevassa italialaisessa paikassa, jossa reilunkokoinen alkupala, pääruoka, jälkiruoka, leivät, juoma sekä vesi maksoivat kymmenen ja puoli euroa. Myös vähän kuppaisimmillekin ruokapaikoille kannattaa antaa mahdollisuus. Marinan metroaseman kupeessa olevasta kahvilasta sai täydellisiä mustekalarenkaita, ihan itkettävän hyviä. Kuvan ruuat ja kaksi olutta maksoivat alle kymmenen euroa!

La Boguerian legendaarinen kauppahalli on täydellinen paikka ruokaostoksille. Ihanan värikkäässä kauppahallissa kannattaa kierrellä useampikin hetki. Mun suosikkeja ovat erityisesti euron valmiiksipilkotut hedelmäboksit, mitkä on kätevä syödä sitten jossakin rantabulevardilla. Nyt uskalsin ekan kerran maistaa myös tollaista puolen euron mielettömän hyvää makkaratikkua.

Vaikka Barcelonaan saa sikanäppäriä ja edullisia julkisen liikenteen irtolippuja ja matkakortteja, kävellä kannattaa paljon! Pitää uskaltaa pikkukujille, pitää uskaltaa eksyä! Niin vain näkee enemmän, eikä kävele onnensa ohi. Esimerkiksi lempiravintolastani olin kyllä tietoinen, mutta mulla ei ollut aavistustakaan missä se sijaitsi. Harhailin vain pikkukujia pitkin, kunnes tajusin että tossahan on se! Samalla tapaa tällä reissulla löytyi kiva sisustusliike El Bornista, kävelin vain ohi kunnes huudahdin apua, kissipatsaita! Ja se oli menoa se.

Instantes

Yhtenä pilvisenä iltana mentiin Väinön kanssa Ciutadella-puiston suihkulähteen juurelle piknikille. Eväät ostettiin Liidelistä, koska se sattui ekana matkan varrelle. Cavapullollinen maksoi naurettavan vähän ja maistui pahalle kuin ruttojuuri. Koska kissat on olleet aika hallitseva teema reissulla (kertonee kroonisesta Mymmeli-ikävästä), yritin metsästää tuosta puistosta tuloksetta kissapatsasta. Sen sijaan lähipuskasta löytyi mammutti.

Toisenlainen kissapatsas löytyi sitten Ravalista. Mä olen aiemmilla reissuilla ihan tietoisesti vältellyt tuota aluetta, mutta tuon Fernando Boteron läskin kissan houkuttelemana annoin mahdollisuuden lähiölle. Paral-lelin metroasemalta heti oikealle keskeistä Ravalia kohti kääntyvältä kadulta löytyi todellinen kansankuppila, varmaan koko kadun ainoa alkuperäisväestön omistama. Pysähdyttiin tuonne kirjoittamaan postikortteja, lasi cavaa maksoi kaksi euroa, olut vielä vähemmän. Omistajapariskunta ei puhunut sanaakaan englantia, mutta tarjosi juoman sivuun useampaa sorttia tapasta - periespanjalaiseen tapaan.

Mä rakastan merta. Voisin istua tuntikausia hiekalla, varpaat vedessä, katse ulapalle päin. En ole koskaan ennen nähnyt yhtä sinistä merta Barcelonassa. Vesi oli henkeäsalpaavan kylmää, mulla oli suunnitelmissa kahlailu mutten uskaltautunut nilkkoja syvemmälle. Mulla oli suunnitelmissa vetää aamulenkit rantabulevardia pitkin, mutta juoksuhousut jäivät Suomeen. Tekosyy se tämäkin.

Alkujaan mun piti viettää lomaa urheilusta, mutta sorruin kuitenkin keskiviikkona katsomaan kotona joka puolella kohutun Barcelona vs se huonompi Manchester-pelin, teemaan sopivien mättöjen kera. Sivumennen sanoen, tiedän kyllä miten Jokereiden eilen kävi, enkä tarvitse aiheesta tänne blogiin muistutuksia.

Ne hetket, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin, että takin sai riisua hetkeksi. Kun sai istua rauhassa katsellen turistikohteen kupeen ihmisvilinää ilman, että itsellä oli kiire mihinkään, saati tarve leikkiä turistia. Kun kylmä vesi maistui elämän nektarilta. Silloin mä olin vilpittömästi onnellinen.

Flowerista

Paolo Nutini - These Streets

Asukuvia el Bornin pikkukujilta! Mulla on jalassa siniset kukkahousut, jotka olivat kuulemma ihan hirveän rumat talven ainoa alennusmyyntiostokseni. Hintaa viisi euroa joten raskin ostaa kanssaihmisiä kammottavat pöksyt. Ja noi ovat ihan luvattoman mukavat jalassa! Kuten nuo kahdeksan senttiä korkeat valkoiset avokkaat, yhtään korkeammilla ei olisi jaksanut kipitellä kujia ja kiviä pitkin koko päivää.

Samaisella reissuilla tein Barcelonan ensimmäisen ja mitä todennäköisimmin viimeisenkin ostoksen: ostin jostakin el Bornin kivijalkasisustuspuodista kitschin huipentuman, lihavan kultaisen kissapatsaan, joka oli yllättävän kevyt ja halpa ollakseen kultainen. Musta tuntuu, että mua saatettiin huijata. Mähän yleisesti ottaen inhoan kaikkia koriste-esineitä, mutta se läski kissapatsas oli niin symppis, että ei voinut vain tylysti kävellä ikkunan ohi.

Desayunos

Mä olen ollut joka aamu ihan fiiliksissä siitä, että Barcelonan kodissani on leivänpaahdin! Mä en ole syönyt paahtoleipää ikuisuuksiin, ja vuosien tauon jälkeen se maistuu joka ikinen aamu niin hyvältä! Oma keittiö on taivaanlahja, La Boqueria-kauppahallia saa kiertää harva se päivä, ja liesi on viisi kertaa nopeampi kuin kotona. Täällä mulla on oikeasti aikaa tehdä ruokaa, niin aamuin kuin illoinkin. Ja kun teen liioitellun kokoisen aamupalan, ei keskellä päivää tarvitse poiketa syömään - ellei niin tahdo.

Päivittäin teen vähintään aamupalan. Mun aamupala on koostunut ainakin siitä pyhästä paahtoleivästä ja aprikoosimarmeladista, mikäli edellispäivältä on jäänyt tähteitä, teen niistä munakkaan. Kuten kuvan valkosipuli-tomaattimurska-juustomunakas. Useimmiten lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua sekä karhunvatukoita ja hedelmiä jogurtin kanssa, mutta kuviin on vain valikoitunut äijämäisemmät aamupalat. Vielä aion uskaltaa paistaa vohveleita - jos vain saan jostain vohveliraudan käsiini.

Mennään eläintarhaan!

Mä sitten tykkään eläintarhoista. Ainakin sivistysmaiden eläintarhoista, missä eläimillä on hyvät oltavat luonnonmukaisissa aitauksissa, ja missä villieläinten suojelulla on tärkeä rooli. Niinpä Barcelonassakin oli pakko pyhittää yksi päivä eläintarhailulle.

Tänään oli ensimmäinen selkeästi huonompi päivä säällisesti. Aurinko pysyi piilossa lähes koko ajan, ja tuuli oli todella armoton. Onneksi sai olla käytännössä koko ajan liikkeessä, niin kylmä ei päässyt tunkeutumaan ihan ytimiin asti.

Viimeksi vierailin Barcelonan eläintarhassa vuonna 2010. Viidessä vuodessa tarhan alue on laajenemaan päin, hinta oli noussut vitosella ja eläinten määrä tuntui pienemmältä. Ainakin kamelit, musta pantteri, jättiläiskilpikonnat ja orangit loistivat poissaolollaan. Kulkeminen oli hankalaa, monet kulkureitit olivat tukossa muutostöiden takia ja esimerkiksi susitarhan ohi sai sahata vajaa kymmenen kertaa yhden päivän aikana.

Fiksu olisi ottanut tuonne eväät mukaan, kivoja evästyspaikkoja oli melkein joka kulmassa. Miten mahtavaa olisikaan ollut syödä kirahvien kupeessa! Koska mä en ollut fiksu, nälkäkiukku alkoi iskeä jo neljän pintaan. Ja mä kun halusin jäädä eläintarhaan koko päiväksi... Ensi kerralla paremmin varustautuen!