Paha tiistai

Epäonni on altis dominoefektille. Kun yksi asia menee pieleen, johtaa tämä usein sarjaepäonnistumiseen. Takana huonostinukuttu yö, Mymmeli on aloittanut tutun ja ei-toivotun yörallin Väinön poistuttua. Juoksemista ja rääkymistä naukumista tuntitolkulla, ovet sentään pidättelisivät, mutta läpi yritetään päästä voimalla. Ei auta korvatulpatkaan.

Koska mulla on tänään edessä pitkä työpäivä, ajattelin ottaa eväät mukaan. Parsakeittoa, rasian varmistus kumilenksulla. Eihän se riittänyt alkuunkaan, olisi pitänyt laittaa muovipussiin. Aamukoomassa ei vaan ajattele. Ja laukkuvalinta oli tietenkin olkalaukku, joka villisti heiluu sinne sun tänne kiirekirmailun tahdissa.

Ja se kiire... Ajattelin ehtiväni rimaa hipoen aikaisempaan junaan. No en ehtinyt, se oli peruutettu. Ei se mitään, seuraavallakin kerkeää hyvin. Kunnes K-juna päätti poikkeuksellisesti pysähtyä Käpylässä. Ja sitten siitä katkesivat virrat. Venaillaan rauhassa.

Vajaa puoli tuntia myöhässä laukkasin töihin. Mun ennestäänkin säälittävänkokoinen jalka on kutistunut talven aikana, vuosia hyvinpalvelleet balleriinat lensivät kolmesti alle kolmensadan metrin matkalla (jos joku tietää mistä saa kivoja baltsuja kokoa 35 tai alle, vinkkaa ihmeessä!)

Tietenkin unohdin vielä sen mukanakuljettamani sopan, eikä laukku säästynyt ravistelulta. Kansi pysyi kyllä kiinni, mutta vuoti aikamoisesti. Näky oli sangen irstas, ja putsaaminen oli tahmaista ja hankalaa. Koska päivää on vielä jäljellä, pahempaa on luvassa suurella todennäköisyydellä. Vietän siis loppupäivän kauhun varjossa. Onneksi Googlen Barbapapa-doodle sai hymyn huulille

Kuva: we♥it

Miniananas

Joskus on kiva poistaa laput silmiltä. Saattaa havaita ihmeellisiä asioita. Mä tein havaintoja tänään hedelmäosastolla, jossa mun kaavani on ollut kutakuinkin greipit, avokadot, omenat, vihannespuolelle. Nyt maltoin katsella ympärilleni, ja huomasin maailman suloisimpia ananiaksia. Iihan pieniä pieniä liikkiksiä pikkiriikkisiä ananiaksia.

Typerää slogania lainatakseni, siitä se ajatus sitten lähti. Miniananasta ei raskinut olla ostamatta, mutta ananasreseptit ovat mulla vähän kiven alla. Hedelmäsalaattia osaa nyt tyhmempikin tehdä, joten päätin ostaa muutakin, kuin ne tavanomaiset hedelmät. Ja ihan huomaamatta tuli syötyä kilo päivässä.

Viimeinen aamiainen

Tänään Väinön ulkomaankomennus alkaa, ja musta tulee kesäleski. Kantakaupunkikaksion yksinhuoltaja. Onneksi kaksi kuukautta menee naurettavan nopeasti.

Varmaa on se, että kuvia vastaavat aamiaiskattaukset kuolevat. Sääli, olen vasta vähän aikaa osannut arvostaa aamiaista. Varsinkin, kun sille ei ole joka aamu aikaa. Ja vaikka ajanpuute tuskin kesällä yllättääkään, yksin ei ole kiva herkutella. Pitänee alkaa järjestämään aamiaiskutsuja.