Viimeinen aamiainen

Tänään Väinön ulkomaankomennus alkaa, ja musta tulee kesäleski. Kantakaupunkikaksion yksinhuoltaja. Onneksi kaksi kuukautta menee naurettavan nopeasti.

Varmaa on se, että kuvia vastaavat aamiaiskattaukset kuolevat. Sääli, olen vasta vähän aikaa osannut arvostaa aamiaista. Varsinkin, kun sille ei ole joka aamu aikaa. Ja vaikka ajanpuute tuskin kesällä yllättääkään, yksin ei ole kiva herkutella. Pitänee alkaa järjestämään aamiaiskutsuja.