John Lennonin seinä

John Lennon ei olisi kymmenen ensimmäisen henkilön joukossa, jotka yhdistäisin Prahaan. Ainakin minun mielestäni on ollut hivenen yllättävää, että Lennon on ikonisoitu omaan seinäänsä. Matkoilla onneksi tapaa ulospäinsuuntautuneita paikallisia, jotka kertovat tarinoita ja avaavat taustoja. Maailma on niin paljon tylsempi, kylmempi ja vieraampi, jos ihmiset pysyvät hiljaa.

Tsekkoslovakian poliittinen tilanne Lennonin kuolinvuonna 1980 oli epävakaa. Sananvapaus oli olematonta ja kommunismin ja hallituksen kritisoiminen oli ankarasti kiellettyä. Hallitusta vastustavat mielenosoittajat alkoivat kirjoittaa vastikään murhatun Lennonin lyriikoita ja muita rauhanpropagandalauseita satunnaiseen prahalaiseen muurinpätkään, tärkein niistä oli Give peace a chance. Poliisivoimat kävivät aktiivisen kymmenvuotisen sodan pesten ja päällemaalaten "sabotaasin" pois. Vasta Tsekkoslovakian murroksen kynnyksellä sosialismista liittotasavaltaan Ranskan suurlähettiläs antoi tukensa mielipiteen vapaalle ilmaisulle seinällä. Hallitus jatkoi edelleen protestiaan seinää vastaan.

John Lennonin seinä on ihastuttava pieni kansalaistottelemattomuuden merkki. Viimeksi viime talvena seinä maalattiin kokonaan valkoiseksi, tekstillä Wall is over. Parissa päivässä värit ja lennonit olivat vallanneet seinän takaisin. Nykyään seinän omistaa Maltan ritarikunta, joka sallii graffititoiminnan. Seinälle on siis täysin luvallista tulla tussi tai spraymaalipullo kädessä, ja jättää omat rauhanterveisensä.

Lähistöllä sijaitseva John Lennon Pub on sekin ihan vinkeä ja käymisen arvoinen keltaisine sukellusveneineen ja puhelinkoppivessoineen. Mutta soveltuva vain juomiseen. Söin tuolla hampurilaisen, ja vaikka hinnasta olisi miinustanut puolet turistilisänä, hinta-laatusuhde ei natsannut.

Tsekkipäiväkirja, osa 2

Sattumalta Brnossa on nyt käynnissä kansainväliset ilotulituskilpailut, ja keskiviikkoiltana käväistiin katsomassa ranskalaisryhmän esitystä. Raketit paukkuivat niin Edith Piafin kuin Hallelujahin tahtiin, tuoreimpia klubihittejä unohtamatta. Alueella oli myös kiertävä yötivoli, mutta ei uskallettu laitteisiin asti vaan keskityttiin tunnelman fiilistelyyn.

Noutointialaista. Jos eläisin missään halvan noutointialaisen keskuudessa, söisin itseni pyhäksi lehmäksi alta aikayksikön. En ymmärrä miten intialaisten ravintoloiden naanleipä on noin täydellistä, isoa ja ohutta. Mun naanleipäresepti on saatu intialaisravintoloitsijalta, ja silti itsetehdyt naanleivät näyttävät aina ihan pitaleiviltä ja maistuvatkin paksulle.

Yksi mielenkiintoinen tsekkijuttu oli kauppojen viinihanat. Muovipulloon valutettiin hanasta haluttua viiniä parin euron litrahintaan. Ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Yleensä vältän busseja kuin köyhä kylä ruttoa, mutta pakko myöntää että Student Agencyn bussit olivat ihan kelvollisia. Vaikka elintilaa ei juurikaan ollut, eikä edes jalkoja saanut nostettua penkille. Naaman edessä oli oma telkkarinäyttö, joskin bussin tarjoamilla kuulokkeilla ohjelmista ei kuulunut kuin musiikit ja satunnaisia AHOJ-huudahduksia. Maisemat olivat koko parin tunnin matkan ajan kauniit ja mukaansatempaavat: villilinnoja, metsiä, viinimaita ja laventelipeltoja.

Olen kehitellyt täysi-ikäisen matkailu-urani aikana jo paljon reissurutiineja, joista tärkeimmät ovat postikorttien kirjoittaminen neuvoa antavan äärellä,  turistimagneetti jääkaapin oveen (unohtui, olen katkera!!) ja jokin näköalapaikka. Joko kattoterassi tai korkea paikka. Brnossa koin niitä kaksi, Pietarin ja Paavalin katedraalin kiertävän, lähes 360 asteen katselunäkemyksen antavan näköalakierroksen, sekä Vapaudenaukiolla sijaitsevan kulttuuri- ja informaatiokeskuksen Terraza-kattoterassin. Prahan näköalapaikoista juttua luvassa myöhemmin.

Baari, jota ei ole olemassa

Kenties kiinnostavin yöelämäkohde reissulla oli Brnon Bar, který neexistuje. Baari, jota ei ole olemassa. Ihan täyttä lasia, kiveä ja puuta se nimestään huolimatta oli, täysin löydettävissä. 1920-luvun henkinen baari, jossa mielenkiintoisista komponenteista rakennettuja drinkkejä löytyi listalta silmänkantamattomiin. Baarissa pääsee maistamaan lempinäyttelijäänsä, suuri osa drinkeistä oli nimetty tunnettujen näyttelijöiden mukaan. Ja juomavalikoima on valtava, ikkunoita ja baaritiskiä hallitsee miljoonan pullon meri. En edes tiennyt Japanin olevan viskimaa.

Tsekkiläisittäin hintataso oli kallis, suomalaisittain täysi vitsi. Neljä-viisi euroa juomasta, joka ei ollut pelkkä halppistequila-appelsiinimehu-grenadiinimix. Itse asiassa, koko listalta ei edes löydy niitä tavallisia cosmopolitaneja ja valkovenäläisiä. Sellaisen saa toki pyytäessä, mutta baarin konsepti on tarjota mielikuvituksellisempia juomia.

Baarilla on oikean juoman löytämiseen tuollainen näppärä koordinaatistokartta, mutta tsekintaidottomana en enää muista mikä kategorioista tarkoittaa mitäkin. Ääripäätä olivat ainakin klassikot ja epätavalliset, sekä väkevät ja raikkaat. Ammattitaitoinen (ja tsekkiläiseksi poikkeuksellisen ystävällinen) henkilökunta osasi parilla tarkkaan valitulla kysymyksellä suositella muutamaa juomaa listalta. Fiksu veto, valinnanvaraa ei ollut ahdistavasti liikaa, mutta ei myöskään tullut sellainen tunne, että baarissa tuputetaan kaikille vain tiettyä juomaa.

Tsekissä savuttomat baarit ovat harvinaisempia kuin eskimo Saharassa, mutta tämä on yksi niistä. Ulkona terassilla sai todennäköisesti tupakoida, terassilla ei ehditty istuskelemaan vaikka kesäilta Brnossa olikin lämmin ja lempeä.

Bar, který neexistuje löytyy Vapaudenaukion kupeesta, osoitteesta Dvořákova 1, Brno