Pari kivaa floridalaista

Floridassa ei juuri pärjää ilman autoa, jos haluaa nähdä enemmän. Eivätkä ne parhaat paikat juuri koskaan satu samalle alueelle, vaan hyvää joutuu metsästämään. Pikkukaupungeissa julkinen liikenne on vitsi, eikä käsitettä kävelyetäisyys tunneta. Lähellä on lähellä, mikäli sinne hurauttaa hetkessä autolla. Kannattaa siis ehdottomasti vuokrata auto, ja kuunnella paikallisten vinkkejä. Tässä postauksessa esittelen muutaman uuden suosikkipaikan, jonne en omin nokkineni olisi ikinä hoksannut lähteä.

x

Castaways-niminen tikibaari sijaitsee Jupiterissa Love Streetin päässä ja tunnetaan myös nimellä Square Grouper. Meille suomalaisille drinkit ovat kohtuuhintaisia, ja joka ilta kuulee livemusiikkia! Mun mielestä mikä tahansa musiikki on hyvää livenä, meille esiintyi bändi nimeltä Girlfriend Material, joka otti yleisön toiveet esimerkillisesti huomioon. Kaunis baari sijaitsee joen rannalla, jota toimiva majakka valaisee. Joka puolella on palmuja, soihtuja ja valoköynnöksiä. Pöydät ovat rantahiekalla. Huhujen mukaan paikasta saa myös maistuvaa baariruokaa.

x

Palm Beachin The Society of the Four Arts tarjoaa varmasti koko Floridan kauneimmat puutarhat! Mikä harmi, että mulla ei ollut kameraa mukana. Paikassa järjestetään usein esimerkiksi konsertteja ja taidenäyttelyitä (juuri nyt aiheena Charlestonin kaupunki!), mutta paikka kannattaa nähdä jo ihan pelkästään niiden puutarhojen takia. Tarjolla niin itämaista, kasvitieteellistä kuin veistoksilla täytettyä puutarhaa.

x

Todellista lähiruokaa, paikallisia mereneläviä tarjoilee Shrimpers Stuartissa. Mä en sitten juuri mitään ruokaa rakasta niin kuin mereneläviä, joten tämä oli mulle se place to be. Me oltiin täällä syömässä isolla uudella ystäväporukalla, ja meidän illasta erityisen hyvän teki kohtelias, hyvämuistinen tarjoilija. Meillä oli pöytä ulkona laiturilla, ja kaloja sai syöttää tarjoilijan antamilla kekseillä. Näppärä systeemi, kasvata oma ruokasi!

Hiuksissa hiekkaa

Eilen vietettiin rantapäivää. Rantojahan Floridassa riittää, joten niiden suhteen voi olla hyvin kriittinen. Koska mä olen aika arka esiintymään vähissä vaatteissa julkisilla paikoilla, piti valita suht hiljainen ranta, että mäkin uskaltaisin veteen mennä. Valaillakin on oikeus rantautua.

Päädyttiin North Palm Beachilla sijaitsevaan MacArthur State Parkin rantaan, jonne pääsemiseen joutuu näkemään hieman vaivaa. Rannalle pääsi kävelemällä puolisen mailia pitkän paalusillan yli toiselle puolen hiljaista, tyyntä lahtea. Laiskimmat voivat hypätä golfauton kyytiin.

MacArthur State Park on luonnonsuojelualuetta, joten alueella on tarkat säännöt kulkemisen suhteen, ja jokaisesta saapuvasta autosta peritään viiden dollarin parkkimaksu. Alueella pesii esimerkiksi merikilpikonnia, joita me emme valitettavasti bonganneet. Ujoja otuksia.

Rannalla varoitti keltainen lippu suht voimakkaista aalloista, ja violetti lippu man o' wareista, tosi vaarallisista meduusoista, joiden polttama on kuulemma uskomattoman kivulias ja saattaa johtaa jopa sydänhalvaukseen. Violetteja limanuljaskoita näkyi muutamia rannalla, ja silmät sai pitää auki koko ajan, ettei sellaisen päälle tallaisi. Meressä niitä ei tullut vastaan, ja mä sentään lilluin vedessä tuntitolkulla.

Mä tosissaan rakastan merta. MacArthur Beachin vesi oli kuin linnunmaitoa, ja aallot metrien korkuisia. En tiedä onko mulla koskaan ollut yhtä hauskaa rannalla, uida laineiden läpi yhä kauemmas ja kauemmas ulapalle. Antaen aaltojen kuljettaa takaisin rantaan niin, että välillä vatsanpohjaa nipisti. Ja usein ne aallot kostivat uhman, paiskaten matalaan rantaveteen pää edellä. Hiuksissa hiekkaa ja suussa simpukankuoria.

Florida on ihmeellinen osavaltio. Ihmiset eivät hetkahda pikkuasioista, elämä ei ole hektistä. Sää on täällä nopeasti vaihteleva ja rannallakin saimme pari sadekuuroa niskaamme. Kukaan ei tehnyt elettäkään lähteäkseen kotiin, nyt vietettiin rantapäivää. Ei kiirettä, sade menee kyllä ohi. Ja sateen jälkeen paistaa aurinko.

There is another world, but it is in this one

Mä en ole koskaan pitänyt itseäni Florida-ihmisenä. About kaikki muut osavaltiot vaikuttivat ennen tänne tuloa Floridaa kiinnostavimmilta. Vaikkapa Länsi-Virginia eristäytyne kulttuurineen ja Appalakkeineen. Tai intiaanitaustainen Arkansas luontoineen. Ennen tänne tuloa Florida oli tylsä, pullollaan rannalla asuvia eläkeläismummoja. Miami South Beach olisi liian posh paikka mulle, ja muu Miami varmaan täyttä ghettoa. Tämän takia emme kyseiseen kaupunkiin asettuneet.

Vaan niin ne ennakkoluulot murtuivat. Eiliset pihajuhlat siirtyivät terassille ja sisätiloille sateen vuoksi, vaan ei se menoa haitannut. Tavattiin paljon kiinnostavia persoonia. Paitsi niitä mummoja, myös esimerkiksi nuori mies, joka kouluttautui palomieheksi armeijassa. Ja italialaistaustainen nuorukainen, joka halusi oppia suomea, joten kerroin, että PERRRRKELE means 'hello'. Joku kuitenkin paljasti totuuden. Italialaistaustaisen nuorukaisen isä puolestaan oli tyypillinen asefriikki, joka huusi kovaan ääneen toisten päälle. Me tultiin toimeen oikein mainiosti, koska mä osasin kuittailla päin naamaa. Monenlainen oli juhlien ihmiskirjo, kuten koko osavaltiossa.

Florida on just tällä hetkellä paras paikka lomailla USAssa. Kello on kymmenen, mä istun jalat uima-altaassa kirjoittamassa ja mietin Kalifornian viiden asteen yölämpötiloja. Meillä ei ole lämpömittari vielä kertaakaan laskenut alle kahdenkymmenen. Ja mä olin juuri tämän tarpeessa, lämmön ja valon. Suomen musta joulu ei ole mua varten.

Täällä olen oppinut, miltä papaija näyttää. Kerään mandariinit omasta puusta. Mä haluan integroitua paikallisten pariin, nähdä ja kokea sellaista, mistä tavallisilla turisteilla ei ole aavistustakaan. Paljoa en ole vielä nähnyt, olen ottanut rennosti. Auringossa tulee maattua tuntitolkulla, vaan ihon väri muistuttaa edelleen vaaleaa pikkupossua. Rusketus ei tartu muhun vahingossakaan. Vaan kiire ei ole mihinkään, vielä on puolitoista kirjaa jäljellä. Viikkoja vielä enemmän.