Hiuksissa hiekkaa

Eilen vietettiin rantapäivää. Rantojahan Floridassa riittää, joten niiden suhteen voi olla hyvin kriittinen. Koska mä olen aika arka esiintymään vähissä vaatteissa julkisilla paikoilla, piti valita suht hiljainen ranta, että mäkin uskaltaisin veteen mennä. Valaillakin on oikeus rantautua.

Päädyttiin North Palm Beachilla sijaitsevaan MacArthur State Parkin rantaan, jonne pääsemiseen joutuu näkemään hieman vaivaa. Rannalle pääsi kävelemällä puolisen mailia pitkän paalusillan yli toiselle puolen hiljaista, tyyntä lahtea. Laiskimmat voivat hypätä golfauton kyytiin.

MacArthur State Park on luonnonsuojelualuetta, joten alueella on tarkat säännöt kulkemisen suhteen, ja jokaisesta saapuvasta autosta peritään viiden dollarin parkkimaksu. Alueella pesii esimerkiksi merikilpikonnia, joita me emme valitettavasti bonganneet. Ujoja otuksia.

Rannalla varoitti keltainen lippu suht voimakkaista aalloista, ja violetti lippu man o' wareista, tosi vaarallisista meduusoista, joiden polttama on kuulemma uskomattoman kivulias ja saattaa johtaa jopa sydänhalvaukseen. Violetteja limanuljaskoita näkyi muutamia rannalla, ja silmät sai pitää auki koko ajan, ettei sellaisen päälle tallaisi. Meressä niitä ei tullut vastaan, ja mä sentään lilluin vedessä tuntitolkulla.

Mä tosissaan rakastan merta. MacArthur Beachin vesi oli kuin linnunmaitoa, ja aallot metrien korkuisia. En tiedä onko mulla koskaan ollut yhtä hauskaa rannalla, uida laineiden läpi yhä kauemmas ja kauemmas ulapalle. Antaen aaltojen kuljettaa takaisin rantaan niin, että välillä vatsanpohjaa nipisti. Ja usein ne aallot kostivat uhman, paiskaten matalaan rantaveteen pää edellä. Hiuksissa hiekkaa ja suussa simpukankuoria.

Florida on ihmeellinen osavaltio. Ihmiset eivät hetkahda pikkuasioista, elämä ei ole hektistä. Sää on täällä nopeasti vaihteleva ja rannallakin saimme pari sadekuuroa niskaamme. Kukaan ei tehnyt elettäkään lähteäkseen kotiin, nyt vietettiin rantapäivää. Ei kiirettä, sade menee kyllä ohi. Ja sateen jälkeen paistaa aurinko.