Where you are closer to Cuba than a Walmart

Olen kuulkaas vihdoinkin löytänyt oman paikkani tästä maailmasta, johan sitä on kolmattakymmentä vuotta etsittykin. Se paikka on Key Westillä.

Key West on Manner-Yhdysvaltojen eteläisin saari, Florida Keys-saariketjun läntisin ja viimeisin. Kuubaan on matkaa linnuntietä 90 mailia, ja varsinkin Yhdysvaltain kieltolain aikaan saari oli suosittu kauttakulkupaikka rommin luvattuun maahaan.

Kuin sekoitus New Orleansia ja Amsterdamia. Väinön sanoin, mä en ole käynyt kummassakaan. Key West on pullollaan pieniä sieviä pitsihuviloita, joiden parvekkeet ja terassit on kuin tehty aamukahvin juomista varten. Vaikkei kukaan koskaan oikeasti ehtisi viettää sellaisia aamukahvihetkiä. Key West on piparkakkutalojen kaupunki.

Saarella on luonnollista syödä paljon kalaa sun muita mereneläviä. Kaikki on vastapyydettyä. Key-saarten keittiö tunnetaan nimellä floribean, floridalais-karibialainen. Sivuhuomiona, floridalaisissa ravintoloissa ei kannata hätkähtää tai potea omatunnontuskia, jos menussa vilahtaa dolphin. Kyseessä ei sentään ole mikään Flipper, vaan dolfiini, ahvenkala joka tunnetaan myös nimellä mahi-mahi.

Istuskeltiin tuntitolkulla sataman lähellä sijaitsevassa Floridan vanhimmassa baarissa, Captain Tony's Saloonissa. Seinille on niitattu seteleitä, joihin ihmiset olivat kirjoittaneet terveisiä ja rakkaudentunnustuksia. Mekin päätettiin Väinön kanssa uhrata yksi seteli moiseen humpuukiin. Mä kirjoitin jotakin höpöhöpöä, Väinö kirjoitti Sweden Sucks kissankokoisilla kirjaimilla mun kielloista huolimatta. Hetken päästä kaksi pappaa tuli juttelemaan mukavia ja Väinö esitteli ylpeänä mitä oli kirjoittanut. Kävi ilmi, että papparaisilla oli vahvat juuret Öölannissa... Että tällaista tuuria meillä, onneksi ottivat sen huumorilla.

Nobelkirjailija Ernest Hemingwayn talo on kenties saaren suosituin nähtävyys. Hemingway asui pistaasinväristen ikkunaluukkujen talossaan Key Westissä kymmenisen vuotta. Pihalla köllöttelee lukuisia kissoja, jotka eivät juuri välitä ihmisistä. Tavattiin mm. Dorian Grey ja Rudolph Valentino. Kissat ovat rakastettuja, heille on jopa oma hautausmaansa.

Vaikka Key West tulvii turisteja, olo ei ole kuin rysässä. Ajantaju jää taakse kiireiden ja murheiden ohella, Key Westissä ei kellään voi olla huolen häivääkään. Kaupungin rento omaleimaisuus paistaa aasialaismassojen lävitse. Kanat ja kukot köpöttävät kadulla vailla huolenhäivää. Key West on toisinajattelijoiden kaupunki ja tunnettu homokulttuuristaan. Tasa-arvo vallitsee kaikkien kaupunginkävijöiden välillä.

Bahama-mama

Halusin nähdä Key Westin ja Meksikon aamunkoiton rannikon. Meksikoon vaan ei ihan noin vain autoilla Floridasta, joten kannatti varata risteily. En ole minkään sortin risteilyihminen, mua vieroksuttaa nuhjuiset kokolattiamatot, ylenpäiväinen dokauskulttuuri ja buffetähky. Kauhistutti olisiko Karibiallakin meininki kuin Tallinnan laivalla...

Vaan Black Fridayna oli tarjous jonka missasin, ja Meksikon risteily oli myyty vihoviimeistä hyttiä myöten loppuun. Jouduttiin siis keksimään varasuunnitelma, ja päädyttiin vähän lyhyempään Bahaman risteilyyn. Bahama on tyyliin Floridan Pärnu. Silläkin laivalla pääsisi Key Westiin, ja ei se Bahama voi olla mikään paha maa.

Sää Bahaman pääkaupungissa Nassaussa oli kuin morsian hirviön häissä. En jaksa uskoa että kauhean moni hirviö saa kaunista vaimoa. Välillä sataa tihutti, välillä tuuli vaakatasossa, eikä aurinko juurikaan uskaltanut kurkistella. Suunnattiin ensimmäisenä Cloistersille, 1300-luvulta peräisin olevan ranskalaisluostarin raunioille. Luostarin rauniot oli myyty ja siirretty ensin Yhdysvaltoihin, myöhemmin Nassaun Paradise Islandille. Kaunis paikka mielenkiintoisella historialla!

Siirtomaa-aika näkyy Nassaussa voimakkaasti. Bahama itsenäistyi vasta vuonna 1973, ja on edelleen Englannin kuningattaren hallitsema. Liikenne on vasemmanpuolista, arkkitehtuuri kolonialistista. Ennen Britanniaa Nassauta hallitsivat merirosvot. Sanottiin, että kuoltuaan merirosvot halusivat Nassaulle, eivät taivaaseen.

Bahamalaiset taksikuskit olivat kyllä omaperäistä porukkaa. Cloistersille mennessämme taksikuski olisi halunnut vartavasten viedä meidät suht kauaksi jäävän hotellin aulaan odottamaan parempaa säätä, vaikka sadetta ei ollut nimeksikään. Toinen taksikuski ei suostunut viemään meitä haluamalleni Cable Beachille, koska sieltä ei näkisi laivalle asti ja se olisi kaukana. Sataman viereinen Junkanoo Beach olisi kuulemma meille sopivampi kaikin tavoin.

Saavuttiin sitten Junkanoo Beachille, joka oli aikamoinen pettymys. Liian matalaa uimiseen, kaupustelijat häiritsivät, rannalla joutui istumaan lähestulkoon toisten sylissä. Jälkiviisaana olisi vain pitänyt pitää päänsä ja vaatia kyytiä sinne minne alunperinkin tahdoin. Tai etsiä Junkanoo Beachin läheltä toinen taksi.

Olisin niin kovasti halunnut pitää Bahamasta, sen letkeästä elämäntyylistä, rappioromantiikasta ja värikkäistä taloista. En tiedä kuinka suuren miinuksen puuttuva aurinko aiheutti, kiiruhdin etuajassa laivaan miettien, että eiköhän tämä ole nähty. Jotenkin Nassau jätti kylmäksi. Kaikki ei voi aina olla sään vika.

Miami Beach is where neon goes to die

Pastellia, kaikki on pastellia. Art Decoa siellä, kultahiekkaa täällä, palmuja joka puolella. Mulla oli olo kuin aikuisten karkkimaassa. Silmien edessä avautuu iloa, värejä musiikkia ja väenpaljoutta. Omalla tavallaan niin ihana kohde täynnä yllätyksiä! Yhtäkkiä vastaan saattaa tulla mies possun kanssa, ja kulman takana aukeaa aina uusi värimaailma. Pikkukauppoja, neonvaloja, amerikkalaista. Tämä on Miami Beach.

"Peanut loves water!"

Kuuluisa South Beach oli mulle oikeastaan aikamoinen pettymys. Hirveä määrä ihmisiä, ilmassa saattoi haistaa ihosyövän. Ranta oli likainen, vedessä lillui sulassa sovussa muovipusseja, tamponeja, tyhjiä tölkkejä ja hylättyjä hattuja. Häiriintyneet kalat syöksyivät näykkimään varpaita. Korjasin rannalta pari isompaa lasinsirua, jotka kimmelsivät hiekalla, en halua tietää kuinka moni oli telonut jalkansa vastaaviin. Ei totisesti houkuttanut jäädä uimaan.

Miami Beachilla kannattaa kuljettaa passia mukanaan, jos haluaa juoda alkoholia. Joissakin paikoissa eurooppalainen ajokortti ei ollut riittävä henkilöllisyystodistus. Mulla ei tietenkään ollut passia mukana... Tai sitten niihin paikkoihin on naamaraja, jota ei vain kehdattu kertoa. Ruokapaikat ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta hinta-laatusuhde on korkeampaa kuin muualla Floridassa. Joihinkin parempiin ravintoloihin on pukukoodi, turistiravintoloissa saa vetää kolmenkympin peruspastaa vaikka pelkissä bikineissä. Molemmat koettu.

Teknisesti ottaen, Miami Beach on oma kaupunkinsa, erillään Miamista. Oikea Miami on kuulemma kuin toiselta planeetalta. Ja silti about kaikki tarkoittavat juuri Miami Beachia puhuessaan Miamin matkasta. Käytönnössä jokainen vastaantuleva vaikutti turistilta. Tai jotenkin vaan niin tavalliselta. Se huhuttu glamour puuttui, kaikki tuntui niin tavanomaiselta. Place-to-be-seenina pidetty Lincoln Road oli vain lukuisten kauppojen reunustama kävelykatu. Ocean Drive rannan reunustama tie pullollaan hotelleja, olkoonkin, että tavallista kauniimpia. Jotenkin Miami Beach jätti vähän viileäksi. Eilen oli kylmin päiväni Floridassa.