02:00 Lämmittelyinä Ducks vastaan Leafs. Valitsin pitsan täytteet, tänään herkkutattia, kantarelleja ja tomaattia. Uuni lämpimäksi ja ruoka paistumaan.
02:15 Vahingoniloista naurua Phil Kesselille. Kaipaan kylmää Heinekenia, mutta sellaista ei löydy jääkaapista. Pitää juoda vain vettä, onneksi sekin on hyvää.
02:25 Pitsa pois uunista. Päätän lisätä rucolaa koko komeuden päälle, koska se on hyvää ja kivan väristä.
02:34 Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä meidän kansallislaulun laulajastamme Jim Cornelisonista nähtyäni Floridan esityksen.
03:01 Eka erä on tylsä, joten pohdin epäoleellisuuksia, kuten kuinka miesmäisen kuvan musta saa tämän blogin perusteella, vaikka aloitusviestissä lupasinkin, että mun elämä on muutakin kuin jääkiekkoa. No, ei se tänä yönä ole.
03:13 Erätauko! Suunnittelen levittäväni isolla kädellä vartalovoita ja lakkaavani kynnet. En ehdi tehdä kumpaakaan.
03:38 Kadehdin Chicagon ylivoimaa ja toivon Jokereille joskus edes neljänneksen yhtä hyvää.
03:46 Sulan Coreyn rankkaritorjuntataitojen edessä
03:58 En just nyt tiedä, kuka on Floridan numero 18, mutta väitän, että jopa Trevor Gilliesillä sytyttää nopeammin, kuin tuolla mystisellä herralla.
04:03 Huusin kovaan ääneen "KRUUUUUUU" vain tajutakseni, että se olikin Bickellin maali. Kaksnolla kelpaa kuitenkin.
04:12 Havaitsen, että tämän postauksen kuvituksena on suosikkini anonyymilukijoiden inhonkohteista: epäterveellinen ruoka, ruma lippis, joukkue, jossa ei pelaa suomalaisia ja mun meikitön naama. Haleja ja pusuja jokaiselle, joka pahoitti mielensä kuvista.
05:11 Hätkähdän hereille, jatkoaikaa minuutti jäljellä. Thomas on kadonnut tolppiensa välistä. Chicago on tuttuun tyyliin pelleillyt vikan erän ja päästänyt Pantterit rinnalle. Onneksi se ei ole vakavaa, tämä on vain jääkiekkoa. Onneksi en nähnyt erään mötkön Facebookin mukaan "uran hienointa" maaliinjohtanutta syöttöä, muuten saattaisin olla huomattavasti huonotuulisempi.
05:19 Ollaan taas Chicagon kanssa rankkareilla, yllätys. Kanelta uskomattoman turhat veivikikkailut omalla vetovuorollaan, onneksi Sharpin ranne ratkaisi taas ja Corey oli varma kuin helmitaulu. Ja onneksi mun keskiviikko on vapaapäivä, saan nukkua vaikka kahteentoista jos tahdon niin. Näissä merkeissä toivotan hyvää yötä.