Marraskuu on aina ollut mulle melkein liian helppo. Toiset valittelevat ylitsepääsemätöntä masennusta, pimeyttä, kylmää, epätoivoa ja vuoden loppumista. Mä hykertelen tyytyväisenä, kynttilöitä saa polttaa yötä päivää, harjoitella kerta toisensa jälkeen neulomista, että oppisi edes luomaan silmukoita, lukea Muumilaakson Marraskuun viidellä kielellä, juoda glühweinia, ja kuunnella musiikkia. Millekään toiselle kuukaudelle tuskin on omistettu yhtä paljon biisejä kuin marraskuulle. Marraskuumasentelijat ovat vapauttaneet yhdennentoista kuukauden täysin suorituspaineista, marraskuussa löysäily on hyväksyttävää. Marraskuussa mä pärjään kyllä. Sen sijaan voisin vuosi toisensa jälkeen syyttää lokakuuta murhan yrityksestä.
Kuukauden toinen viikonloppu, kun en tee periaatteessa mitään. Kolmessa päivässä olen valinnut tapetteja, ajanut poikkeuksellisen monta kilometriä, kirjoittanut tuhatsanaisen novellin, saunonut ja yökyläillyt kummitädillä, juonut litrakaupalla kahvia, leikkinyt isosiskoa ja viettänyt kahdet synttärit ja yhdet nimpparit. Tänä viikonloppuna on ollut enemmän ohjelmaa kuin kuun muina päivinä yhteensä. Lokakuu saa vain kaiken tuntumaan
ei miltään.
Mä en ole koskaan halunnut olla ehdottomasti ja nimenomaan joku eläinlääkäri tai kultaseppä. Kysymykset, kuten ammatinvalinta, asuinpaikka, hiusten väri ja lempiruoka tuntuvat edelleen mahdottomilta. Mä en tiedä melkein mitään. Ainoastaan yksi juttu, mitä haluan, on aina ollut tiedossa kristallinkirkkaasti: olen aina halunnut olla yksinomaan onnellinen. Näin lokakuussa olen löytänyt itseni usein miettimässä, olenko mä onnellinen. Jos en ole nyt, miten mä voisin olla?
Näinä ohikiitävinä päivinä mä olen saanut tylsistyä tv:n edessä, juoda viiniä, syödä epämääräisyyksiä, kokea urheilullisia ilon ja surun hetkiä ja liiallisen yksinolon aiheuttamat turhautumisitkut. Yksin. Lahdessa.
Kiitos, lokakuu. Toisaalta olen myös saanut nauraa ystävien kanssa nesteet silmissä, arvostella One Directionia esiteini-ikäisen fanitytön kanssa, ulkoiluttaa kissanpentua, kuunnella kummitädin kanssa vuosien jälkeen David Bowieta, vieläpä oikealta CD:ltä. Sunnuntai-iltayhdeksän kotiinpaluu ei tuntunut yhtään ahdistavalta mun oivaltaessa, että mulla on etuoikeus olla aina vapaa lähtemään. Yksin, ystäville, ystävän kanssa. Ja vapaus, se on se avainsana joka tekee mut onnelliseksi. Lokakuusta välittämättä.
Onko toi Cheek-juttu totta?
VastaaPoistaEi aavistustakaan mikä "Cheek-juttu", mutta voin lähes varmasti sanoa, että ei :D
PoistaOnko jääkiekko sulle seksin korvike??
VastaaPoistaKorvike? Mieluummin hyvä matsi kuin huonoa seksiä :)
PoistaEtkö sä idiootti suostu ymmärtämään, että oli täysin oikein että ruutu hakattii
VastaaPoistaNo nyt taas :) En suostu ymmärtämään. Vaikka "uhri" olisi kuinka ärsyttävä tahansa, lätkäkaukalossa ei vaan saa lyödä mielivaltaisesti sucker punchilla.
PoistaEi Ville Niemistä, vaikka jonkun mielestä sen puolen pään kokoinen suu päästää keskimäärin 150 sanaa minuutissa, joista suurin osa on pelkkää paskaa.
Ei Lasse Kukkosta, vaikka jonkun mielestä se on kiekollinen idiootti ja harrastaa mielellään hienoja mutta turhia lukkosidontoja vastustajan vahingoittamiseksi.
Eikä edes Miika Lahtea, vaikka jonkun mielestä sen tasapaino on jopa huonompi kuin neljän promillen humalassa olevalla stilettokorkkariteinillä, hakkaa vastustajaa ja hanskaan ja näyttää vielä kauralyhteen ja kattilan päähänsä vetäneeltä virnuilevalta rupikonnalta.
Olisin sanonut yhtä lailla "soo soo", vaikka joku Jeremy Dehner olisi yrittänyt kurkotella mäjäyttämään tyyliin Thomas Nykoppia.
Ilmoittaisitko osoitteesi sillä haluan lähettää sinulle tavaraa yhteistyön merkeissä. Ohjeet mitä kirjoitat blogiin saat paketissa.
VastaaPoistaEn halua tehdä blogilla yhteistyötä tai lisätä sivulle mainosbannereita.
PoistaEksyin blogiisi erään foorumin kautta jossa joku teini jaksoi tuhlata elämäänsä haukkumalla sinua... Minusta kirjoitat tosi hyvin ja onneksi muustakin kuin jostain helvetin itseruskettavista ja henkkamaukan alekoreista. Lisäksi pidän siitä että osaat kuvata muutakin kuin itseäsi ja näyttää siltä että elämääsi mahtuu muutakin kuin 'päivän asu' tyyppiset kohokohdat. Keep up the good work! :)
VastaaPoistaMulle blogi nimenomaan on muuta kuin sitä oman naaman ja vaatteiden esittelemistä, vaan lähinnä tykkään kirjoittaa ja pitää kauempanakin asuvat kaverit ja sukulaiset kartalla mun elämästä.
PoistaPäivän asut ja muu materia on aika vähissä ollut mun blogissa.
Ensinnäkin siksi, että mun pukeutuminen ei ole niinkään omaperäinen, toiseksi multa puuttuu kunnon kuvauslaitteet ja motivoitunut kuvaaja. Kolmanneksi, mulle ei ole aikoihin sattunut ostoskassiin mitään "pakko saada"-tuotetta, jonka voisi blogissa esitellä, ja kutakuinkin sama syy neljäntenä, mä en tuskin koskaan ostele niin paljon, että niistä saisi oman postauksen :D
Ihana kirjoitus, suoraan mun ajatuksista :)
VastaaPoista