- nukkunut öitä riippumatossa
- polttanut reiteni auringossa
- siivonnut altaanpohjaa ja tervannut laituria
- kironnut ruisrääkkää
- kerrannut venäjän kielioppia ja vastapainona lukenut chick lit-hömppää
- kohdannut ensi kertaa hirven maantiellä, kuin myös ajanut Mäkkärin autokaistaa
- viettänyt tuntikausia saunassa
Aivotoiminta huolellisesti ripustettuna narikkaan.
Äidillä ja mulla on tapana olla eri mieltä ihan kaikesta. Esimerkiksi lastenkasvatuksesta. Mymmeli saa olla äidin luona vapaana, ja koska Mymmeli on laiska ja arka, se ei lähde ikinä pihapiiristä mihinkään. Paitsi keskiviikkona, kun kopiteltiin äidin kanssa pihatiellä. Mymmeli tuli seuraksi siihen viereen, kunnes naapuri keksi ajaa tien läpi metsään. Kissa säikähti autoa ja meni piiloon, eikä tavoistaan poiketen näyttäytynyt, naukaissut tai muutenkaan todistanut olemassaoloaan kutsumisesta ja kissittelystä huolimatta.
Palattiin pihaan, ja mä huutelin Mymmeliä vähän väliä. Kun katinrötjäke sipsutteli luokse hetken päästä hangonkeksimäisellä ilmeellä, mä polvistun torumaan Mymmeliä sangen tuimalla äänensävylläni, kuinka ei saa mennä pois silmistä jos ei kerro missä on. Äiti naureskeli, että eihän Mymmeli ollut kuin muutaman minuutin pois, ja minä kivahdin takaisin, että siinä oli muutama minuutti liikaa. Musta tulee kuulemma ihan kamala äiti, ja lapset haluavat aina olla vain mummolassa. Mä niin muistan tämän sitten kun on lasten aika ja hoitopaikkaa tarvitaan.
Suorittaminen on ollut landeillessa vahvaa, etenkin torstai-iltana. Äiti halusi syödä mun kanssa vesimelonia pihalla, ja käski mun viedä suklaalevyn jääkaappiin, tuoda puukon ja pestä kolmikiloisen vesimelonin. Mä pistin vesimelonin jääkaappiin ja kun olin huuhtelemassa suklaalevyä, oli korkea aika herätä siihen iltaan. Tuloksetta, en sitten ymmärtänyt tuoda muuta kuin sen puukon, enkä esimerkiksi lautasta, jonka päälle vesimelonin voisi laittaa. Kun sitä ei erikseen pyydetty...