Mun vanha hella sanoi sopimuksensa taannoin irti, joten uusi oli laitettava kovaan testiin. Mä en ikinä päässyt sisälle viime vuonna jyllänneeseen nyhtöpossutrendiin. Maistoin vain kerran-pari, kunnes sika tulikin jo korvista ulos.
Koska kaikelle pitäisi antaa useampi mahdollisuus, ja satuin saamaan läheiseltä maatilalta possunniskan, päätin tehdä itse oman kohupossuni. Varsinkin, kun mulle on sattuneista syistä eksynyt kotiin valmiita sämpylöitä, joista piti päästä eroon. Useimmiten mä leivon leipäni itse.
Tykkään muutenkin Slow Food-kokkailusta, joten nyhtöpossukin tehtiin ehkä jopa tavanomaista pidemmän kaavan kautta. Ensiksi hieroin sangen väkivaltaisesti possuun suolaa, paprikajauhetta ja pippuria. Tein isoon kannelliseen rasiaan marinadin hienonnetusta valkosipulista, soijakastikkeesta, dijonsinapista, tummasta siirapista ja omenaviinietikasta, ja annoin possun lillua liemessään jääkaapissa yön yli, reilu kahdeksan tuntia.
Seuraavana aamuna siirsin possun liemineen uunivuokaan, jossa se sai paistua vajaa seitsemän tuntia 125 asteessa. Kypsä possu sai vetäytyä vielä puolisen tuntia, ennen kuin aloin repimään. Revin possun vuoassaan ohuiksi säikeiksi kahden haarukan avulla, välillä ihan käsinkin, ja sekoittelin oman liemensä kanssa.
Itse sämpylöihin kasasin possun kanssa kaikkea sellaista, mistä pidän: vuohenjuustoa, punasipulia ja rucolaa. Käytin kastikkeena laiskasti valmiskastiketta,
HP BBQ Woodland Smoke-kastiketta. Mulla on lähiaikojen tavoitteena syödä ruokakaapit täysin tyhjäksi, ja erinäiset pullonpohjat ja muut jämät on hyvä saada poiskäytetyksi.
