MIAU!

Tykkään ostaa itseni näköisiä vaatteita. Missä on jokin juju, mitkä saattavat jonkun muun silmissä olla jopa mauttomia. Pari vuotta sitten henkkamaukassa myyty musta kissapipo oli sarjassamme niin mun näköinen. Harmi, etten sillon ehtinyt ostamaan sitä omaan päähäni kehräämään.

Pikkukisut kertoivat, että tänä syksynä kauppojen tangoille on kiivennyt pörröinen versio kissapiposta. Pakkohan sitä oli käydä silittämässä - ja ostamassa. Niin moni kehui, kuinka kyseinen pipo on niin mua, että kahdeksan euron kasa polyesteria ei kaduttanut tippaakaan. Minä olin niin tyytyväinen ostoksesta, että hengailin koko eilisillan pipo päässä yhtenä :3-hymiönä.

Ja kissoista vielä - tässä yksi jumputusbiisi, joka todellakin toimii harvinaisen hyvin! Jytkyä perjantaita kaikille!

Tallinn

Etelänmatka auttaa aina syysmasennukseen. Toisilla se oli jo päällä, toisilla taas vasta kolkutteli mielen porteilla, mutta ennaltaehkäisykin auttaa.

Koska päiviä kiireisessä viikossa on rajallisesti, kaikki pariviikkoiset Thaimaassa ja pidennetyt viikonloput Rivieralla ja Kreikassa jouduttiin sulkemaan pois. Mutta hei, Virohan on etelässä! Saatiin kiva huone Viru-hotellista ja aikakin riitti kolmenkymmenen tunnin irtiottoon.

Poimittiin iltajuomat Rimistä matkan varrelta, ja ihailtiin öistä vanhakaupunki-merinäkymää. Mä olin tylsä, enkä tutustunut Tallinnan yöelämään hotellin alakerrassa vietettyä varttia pidempään. Mua houkutti enemmän mukava sänky ja seuraavan aamun aamupala.

Kun toverit Suomessa hajosivat torstaiaamuna lumisateeseen, sää Tallinnassa oli aurinkoinen kuten etelässä kuuluukin olla. Joskin hemmetin kylmä. Hotellinluovutuksen jälkeen käynnistettiin lievästi takkuinen päivä Virukeskuksen Wayne's Coffeessa, jossa kokispullokin kettuili.

En ole ikinä kokenut yhtä rajua laivan keinumista kuin paluumatkalla Helsinkiin. Seisoin kannella nähden vain mustan meren valkeine kuohuineen, ja muutaman satunnaisen tuikkivan valon. Aallot pisaroivat kasvoille, ja jääkylmä tuuli piiskasi vasten niin kovaa, että piti haukkoa henkeä pää sivuille käännettynä. Mä olin onnellinen.

Vihollisia

Kuva: we♥it

< Talvea kohti mentäessä päivien sanotaan lyhenevän. Silti mä miellän, että mun päiväni ovat pitkiä. Saman verran tunteja kuin aina ennenkin, mutta kun yhä useampi niistä vaelletaan pimeässä...  Pituuskin voi olla henkinen käsite. Yritin torjua pimeyttä ostamalla kynttilöitä viidelläkympillä. Yritys jäi huonoksi, enhän mä muista niitä sytytellä! Illat kyyhötetään pahalta pimeydeltä piilossa sohvannurkassa tai peiton alla, kuumaa juoden.

Mun päivät on pilannut tehokkaasti vanha viholliseni, matti-matiikka matematiikka. Mä kun ehdin jo luulla, että meidän ei tarvitsisi enää koskaan kohdata, mutta ei... Toistaiseksi elämäni pyörii lähinnä vain kirjaimien, numeroiden ja kaiken maailman nokkien ja kirkkovenesulkujen ympärillä. Ja stressitaso huitelee kiehumispisteissä.

Kummitäti piristi arkea kortilla Englannista. Viron reissu oli niin lyhyt ja raskas, ettei se tuntunut lomalta ollenkaan. Oikealle lomalle lennetään ja siellä rentoudutaan, eikä kyylätä kelloa ja säntäillä tuli pyllyn alla. Oikeaa lomaa odotellessa...