Vintageshoppailu Roomassa

Eilen kun päästiin hyvin alkuun, niin jatketaan tänäänkin shoppailuteemalla. Listaan siis hyväksi koettuja, mieleen jääneitä vintageliikkeitä, joissa vierailin kuukauden aikana. Roomassa koin päinvastaisen tarpeen kuin Berliinissä: minulla ei ollut tarpeeksi lämmintä päällepantavaa lokakuiseen Osloon. Löysin lopulta neuletakin ja hameen. Paksut sukkahousut jouduin ostamaan pohjoisesta, mutta vintagelöytöjeni ansiosta en palellut koleassa Norjassa.

Tärkeä huomio ostoksille haluaville on selvittää etukäteen aukioloajat: moni putiikki aukeaa vasta ilta-aikaan, viikonloppuisin juuri mikään ei ole auki, mutta jossakin maanantai on uusi sunnuntai. Ei ollut yksi eikä toinenkaan puoti, joka vaikutti kuolleelta ja kuopatulta päiväsaikaan, mutta heräsi henkiin avautuessaan. Suosikkini ostelulle oli Leonina-, Serpentini- ja Boschetto-katujen muodostama kolmio. Katujen täydeltä pikkuputiikkeja, niin uutta kuin vanhaakin. Näissä myydään oikeasti laadukasta tavaraa, monissa "uuden tavaran liikkeessä" oli tarjolla ompelupalvelu, jolla vaatteesta saa varmasti istuvan. Olisipa tuo normi kaikkialla! 

Pulp Vintage oli valikoimaltaan näistä paras. Pieni, mutta hyvä, erilainen valikoima kokoja ja tyylejä. Ostin Italiassa tehdyn paksun villatakin, ja ihastelin Fendin silkkihuivia. Kuusikymppiä huivista oli liikaa, mutta reilu parikymppiä muhkeasta takista oli hyvä diili.
Via del Boschetto 15

Melkein naapurissa sijaitseva Blue Goose oli pullollaan hienoja mekkoja. High-end -merkkien vintagemalleja, ja tuntemattomia italialaisia suunnittelijoita. Spottasin käyttämättömän näköiset 250 euron Chanelin loaferit koossa 39.
Via del Boschetto 4

Uniseximpi valikoima on Moll Flandersissa. Paljon päheitä äijähattuja ja nahkatakkeja, jostakin syystä nyt myös vain polvipituisia hameita. Bonuksena paikan omistaja-oletettu, joka oli mielettömän hauskan oloinen ihminen!
Via Urbana 132

Berliinistä tuttu Humana löytyi Roomastakin, monin kappalein. Vierailin liikkeessä, jossa oli "tasaraha 11 euroa" -päivät. Löysin täältä kivan ruutuhameen, jossa ei valitettavasti päässyt kyykkyyn, joten päädyin ostamaan hameen luokassa "niin kamala että on jo hauska." Oslossa päälläni ihastutti ja kauhistutti musta kahiseva A-linjainen maksihame, jonka printtinä on pyöristetyn pehmeitä korttipakan maita.
Via Cavour 102

Pifebo sisälsi paljon värikästä kamaa. Liike on valtava, joten tänne kannattaa varata aikaa! Myös pikamuotia 90-2000 -luvuilta. Farkku- ja flanellipaitoja, peplumtoppeja, pikeepaitoja, överiliuhakkeita maksimalisteille. Kitschinomaisia aurinkolaseja. Mitä vain kuvitella saattaa jenkkilipulla varusteltuna... Mulle jäi olo, että tämän liikkeen valikoimasta iso osa on kotona vintillä.
Via dei Serpenti 135-136

Mikäli kaipaa mummon vintiltä tuoksahtavaa, tongittavaa aarreaittaa, Omero e Cecilia on juuri sellainen! Paljon saappaita ja miesten pukuja, sekä menneiden vuosikymmenien hittituotteita. Ihastelin kuulemma panamalaista havaijipaitaa.
Via del Governo Vecchio 110

Mikäli puolestaan kaipaa vain luksusmerkkejä, Ciao Vintage täyttänee nämä kriteerit. Sisälle pääsee ovikelloa soittamalla, ja omaa vuoroaan voi joutua odottamaan. Tämä tuntui ajoittain Guccin poistomyymälältä, laukkuja, lompakoita ynnä muita hyllyjen täydeltä. En edes tiennyt Guccin tekevän pukukoruja! Joukossa oli myös paljon Chanelia, mutta mielestäni ylihintaan - tai sitten vintagepuolellakin seurataan Chanelin hinnannostotrendiä.
Via del Governo Vecchio 71

Flamingo Vintage oli se liike, jota kaikki paikalliset ja paikallistuneet suosittelivat. Valitettavasti koin sen itse näistä vähiten kiinnostavana. Valikoima on värikäs mutta pieni, ja liiankin tarkkaan kuratoitu. Jos kaipaa croppitoppeja, täältä kannattaa etsiä. En tiedä olivatko nämä myymälän toimesta modifioituja. Kuten nimestä voi arvatakin, paikka on vaaleanpunainen ja tyttömäinen. Täällä ei saa sitten missään nimessä ottaa kuvia, myyjä tuli ilmaisseeksi asian tarpeettoman tylysti.
Via del Boschetto 123

Klassikkoasemassa oleva sunnuntaikirppis Mercato di Porta Portese ei varsinaisesti ole kirpputori lainkaan. Siellä myydään uutta tavaraa, paljon laatukäsitöitä, mutta myös kiinasälää. Ehdottomasti enemmän huonoa kuin hyvää. Alue on liian iso ja hengästyttävä. En silti sano, että tuo kannattaisi jättää välistä! Kuratoidumpi versio tästä on sisätiloissa järjestettävä Mercato Monti, jossa syksyn trendinä vaikutti olevan vintage-korujen haarniskointi leikkaa ja liimaa -henkeen. Enemmän vanhaa tavaraa myyviä, kokemisen arvoisia viikonloppukirppiksiä on esimerkiksi Mercato Borghetto Flaminio. Tässä on samaa henkeä kuin Wienin Naschmarktilla! Edellisellä reissullani Roomaan löysin täältä kolmen euron silkkipaidan. Tänne oli nyt kahden euron pääsymaksu, en tiedä onko tämä uusi käytäntö, vakiokäytäntö vai meninkö edeltävällä kerralla vahingossa pummilla.

Piazza Porta Portese
Via Leonina 46-48
Piazza della Marina 32

Vintageshoppailu Berliinissä

Tämä on postaus, joka mun olisi pitänyt kirjoittaa jo elokuussa. Tätä toivottiin, kun instastooreissa metsästin shortseja, mutta esittelin kaikkea muuta bongaamaani kivaa. Onneksi mulla on vielä sijainnit ylhäällä ja kuvamateriaalia shoppailupäivistä, joten voin kirjottaa muutaman sanasen käymistäni liikkeistä.

Mun ostoslistalla oli vaaleat farkkushortsit. Omistan yhdet tummansiniset farkkushortsit, jotka unohdin pakata mukaan reissulleni, ja Italian loppukesässä varmasti tarvittaisiin shortseja. Täten vaaleat shortsit eivät jäisi Suomenkaan olosuhteissa käyttämättä. Löysin lopulta viidellä eurolla vaaleat farkkucaprit, jotka suunnittelin leikkaavani shortseiksi, mutta se jäi lopulta tekemättä.

Berliinissä on pitkät perinteet käytettynä ostamiseen. Sunnuntain kirpparit esimerkiksi Mauerparkissa, Neuköllnissä ja Arkonaplatzilla ovat käsite. Kaupungista löytyy niin huolella kuratoituja vintageliikkeitä, yhden vaatekappaleen kauppoja (jos tarvitset kimonoa, Aura-niminen liike löytyy Neuköllnistä!) kuin kirjavakuvioiseen kasarimuotiin erikoistuneita putiikkejakin. Spottailin useita satunnaisia rekkejä kadunkulmissa ja bussipysäkeillä täynnä vaatteita tasarahalla, ilmeisesti sissikirpparointi on ihan yleisesti tunnettu tapa. Listaan alle vierailemani vintageliikkeet osoitteineen.

V VINTAGE

Täällä oli paljon urheiluvaatevintagea - pikeepaitoja, tennareita ja verkkatakkeja. Värikkäitä ohuita bombertakkeja. Sekä ruutupaitoja, löysin hirveän kivan sinioranssin flanellipaidan, mutta se oli liian lämmin sen hetken ajatusmaailmaan. Suurin osa vaatteista oli mukavan sukupuolineutraaleja.

Kopernikusstraße 18

Picknweightissä vaatteet maksetaan niiden painon mukaan. Vaatteet oli lajiteltu eri kategorioihin, joiden kilohinta vaihteli muistaakseni kahdestakympistä sataseen. Täällä oli paljon ketjuliikkeiden trikoorytkyjä, mutta myös mielettömiä vintage-bukleejakkuja, 50-lukulaiselta vaikuttavia havaijipaitoja ja lappuhaalareita. Tämä on eräänlainen pieni ketju, mutta vierailin vain yhdessä toimipisteessä.

Alte Schönhauser Straße 30

Lena's Lovely Vintage on kaunis vintageliike, jossa oli esimerkiksi vaikuttava kokoelma iltapukuja, silkkipaitoja ja naisellisia takkeja. Valitettavasti mallisto oli elokuun viimeisenä päivänä jo turhan selkeästi syksyssä kiinni omiin tarpeisiini.

Potsdamer Straße 101

Kims Second Hand Boutique vastaa sisällöltään ehkä parhaiten nuorisomuotia. Tai sellaista, miksi minä nuorisomuodin miellän. Suurin osa vaatteista oli Zarasta, Bershkasta ja Pimkiestä. Huvittava löytö oli kaksikymppiä kultaisesta Henkkamaukan jakusta, ostin vastaavan muistaakseni viidellä eurolla alelaarista kymmenen vuotta sitten.

Lausitzer Platz 14

Vintage Stuffissa silmiinpistävintä olivat monenkirjavat rotsit. Oli farkkutakkeja selkäprintillä, tilkkutakkeja, nahkatakkeja kuin kahisevia tuulipuvuntakkejakin. 
Zehdenicker Straße 14

Second Hand Paradies shopissa oli vaikuttava kokoelma tänä vuonna ah-niin-trendaavia cowboy-buutseja. Täällä asui myös suloinen shoppailuassistenttikissa.

Adalbertstrasse 17

SOMETIMES COLOURED on pieni ja ehkä vähän kolkon oloinen putiikki, jossa oli kiva valikoima neulemekkoja. En ole ihan varma oliko tämä enemmän kirpputori kuin vintageliike, mutta hinnat olivat inhimilliset ja osa vaatteista vaikutti käyttämättömiltä.

Grünberger Strasse 87

Trash-schickin rekeillä on Vivienne Westwoodia ja kloorivalkaistuja t-paitoja sulassa sovussa vieretysten. Ja kiinteän hinnan rekkejä, esimerkiksi jakkupukujen ystävä olisi tehnyt hyvän löydön vitosella. Neutraalin tyylin omaavakin voi tehdä löytöjä, mutta parhaiten myymälä palvelee punk-henkisiä pukeutujia. Myyntituloista osa menee suoraan hyväntekeväisyyteen.

Wühlischstrasse 31

Humana on käsittääkseni saman järjestön alainen kuin meille tuttu UFF. Näitä liikkeitä löytyy Berliinistä vähän joka kulmalta, itse vierailin viidessä eri toimipisteessä. 

Frankfurter Tor 3 - Tämä liike on valtava! Kerroksia taisi olla viisi, mutta mulla ei riittänyt kärsivällisyys koluta kaikkea läpi. Bongasin täältä rekin täynnä koripallopaitoja pastelliväreissä. Ja solmuvärjätyn näköisen, ex-valkoisen tekomokkahapsutakin. Ja delfiiniprinttiset reisitaskuhousut. Mitä vaan saattaa tulla vastaan!

Warschauer Straße 55 - Täällä oli kivannäköisiä vaatteita myös pluskokoisten rekissä, erityisesti farkkuja! Valitettavasti koot alkoivat vasta 48:sta ylöspäin. Jostakin syystä täällä oli poikkeuksellisen paljon sellaisen hammastahnan (mintun) värisiä vaatteita.

Oranienstraße - Tämä pop-up -liike on selkeästi arvokkaampi muihin Humanoihin nähden. Paljon Banana Republicin paitoja!

Mehringdamm 35 - Jos olisin maksimalisti, olisin ostanut täältä paljettimekkoni. Suosikissani oli sinivihreitä hapsuja ja liukuväriä. Ilmeisesti Sanna Marin on somistajan tyyli-idoli, mallinukella oli hopeinen paljettimekko ohuella vyöllä ja kirjekuorilaukulla.

Alexanderstraße 7 - täältä lopulta löysin farkkucaprini! Iso liike, jossa vaatteet oli lajiteltu fiksusti koon ja käyttötarkoituksen mukaan. Vintageosasto on kuitenkin mielestäni ylihintainen.

Roomassakin pääsin harjoittamaan second hand -shoppailua, mutta sillä kertaa päinvastaisista syistä: sain mahdollisuuden osallistua työpajaan Oslossa Rooman kurssin jälkeen, ja tarvitsin jotakin lämmintä päällepantavaa. Rooman vintageskene oli hyvin poikkeava Berliinin ja meidän Helsingin vastaavista, joten ehkäpä kirjoitan lähipäivinä sanasen Roomastakin.

Hiuspäivitystä

Olin vähän ylimitoittanut lounaan keston, ja mulle jäi turhaa ylimääräistä aikaa ennen iltapäivän kampaajakäyntiä. Aiemmin olen vältellyt Stockan Hulluja Päiviä kuin hullu huonettaan, mutta nyt hukkaanheitettävä aika sai vedettyä mut mukaansa tuohon kaaokseen.

Mä yritin tuloksetta metsästää Oiva Toikan Uhuu-pöllöä tarjouksesta. Väinö kommentoi sitä kuuden huntin perunaksi, kun sitä vielä nettikuvastosta etsin. Ja musta kun se olisi ollut niin kiva. Onneksi jääkaapista löytyy sattumalta peruna, Väinö lupasi luoda mulle siitä vastaavan pöllön.

Sen sijaan aurinkopuuteri löytyi! Koin lievän järkytyksen kuullessani, että mulle tutusta ja mieluisasta Guerlainin aurinkopuuterista on useampia sävyjä - mulla on ollut se brunettien versio tähän asti. Koska vanha aurinkopuuteri vetelee viimeisiään, päätin antaa mahdollisuuden blondiversiolle. Mua vartenhan se on lanseerattu. Mukaan lähti myös pirteä keväthuulipuna, koska niitä ei voi koskaan olla liikaa.

Ja ne hiukset... Niistä tuli erittäin hyvät! Kirkkaammat, kiiltävämmät, lyhyemmät ja tuuheammat - ainakin joksikin aikaa. Tajuton tuuli ja takatalven lumitihku vaan tekivät tuhojaan, enkä saanut hiihtää loppupäivää kivalla tukalla. Hyvää kevättä vaan!

Kertomuksia kuluneelta viikolta

Näin mukava tuiskuisa näky tervehti mua tänä aamuna ikkunasta. Peitto tuntui yhtäkkiä lämpimämmältä kuin koskaan. Takana yli 12 tunnin yöunet ja jääkylmä supervahva tee ikkunalaudalla.

Tämä viikko on ollut todella kiireinen, vaikka olen pyrkinyt ottamaan aikaa itselleni. Itse vaan teen kaikesta kiireen. Menoa oli joka päivä aamusta yöhön, eikä unelle ollut riittävästi sijaa. Saati sosiaaliselle medialle. Tapahtumapaikkana Helsinki, aina perjantaihin asti.

Mä olen eräs maailman isoimmista epäonnistujista, ja kuluneella viikolla olen aiheuttanut niin kerrostalon tyhjentymisen vahinkopalohälytyksen vuoksi, kahvinkeittimen hajoamisen myötä jatkojohdon ja useamman muun sähkölaitteen oikosulun kärventymisineen, kuin saanut ajaa taksilla junaa kiinni tässä lopulta onnistumatta. Mulle kun sattuu ja tapahtuu, en elä päivääkään koheltamatta, ja moni on kertonut tuntevansa itsensä paljon paremmaksi, älykkäämmäksi ja onnekkaammaksi ihmiseksi mun urpoilua vierestä seuratessa. Hupinsa kullakin.

Keskiviikkona mun aamu alkoi kampaajalla. Olin todella väsynyt, ja nukahtelin varmaan neljä kertaa tuolissa, saaden tästä kuittia. Jatkoin aamua viettämällä mitä tekisin nyt jos asuisin Helsingissä-hetkeä, ja menin Fazerin kahvilaan aamupalalle. Puhvelimozzarellan maku on jotakin käsittämättömän hyvää! Luin kiireettömästi päivän roskamedian, kunnes kaveri tuli pitämään seuraa. Jatkoimme Tennispalatsiin katsomaan vihdoin ja viimein vuoden kohuelokuvan, Muumit Rivieralla. Käsittääkseni elokuva poistui tällä viikolla teattereista, joten ehdittiin ihan viime hetkellä näkemään toikin spektaakkeli. Me, ja ehkä viisi muuta.

Eräänä iltana aloin ruikuttamaan kuinka mun tekee mieli mustekalaa, joten mut vietiin kiinalaiseen syömään. Enpä olisi uskonut, että mustekala taipuu kiinaksikin, ruoka oli mielettömän hyvää eikä yhtään sitä mitä odotin. Ilmainen vihje kaikille: skipatkaa kiinalainen punaviini.

Koska veronpalautukset tulivat, katsoin oikeudekseni ostaa jotakin turhaa ja tarpeetonta. Olkoonkin, että mä en saanut senttiäkään palautuksia. Ja koska elämä on diorisointia, ostin Chanelia. Mä olen sen verran impulsiivinen ihminen, että mulle on todella helppo myydä kaikkea. Varsinkin sitä, mitä en oikeasti edes tarvitsisi.

Tänä vuonna aion toteuttaa itsepäisyyspäivää sanan varsinaisessa merkityksessä. En vastaa puhelimeen ja kieltäydyn kaikista perhepäivällisistä. Äiti oli kuvitellut ostaneensa mulle joulukalenterin, mutta se olikin metrin pötkö Toffifeeta. No, joka päivä pari palaa.

Aion syödä halloumisalaattia ja juoda karpalomehua lattialla maaten. Enkä katso mitään Linnan juhlia tai Tuntemattomia sotilaita, vaan luen Diana Gabalonin Sydänverelläni kirjoitetun yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Jos täysin ranttaliksi heittäydyn, niin laajennan lukujani tilastotieteeseen.

MIAU!

Tykkään ostaa itseni näköisiä vaatteita. Missä on jokin juju, mitkä saattavat jonkun muun silmissä olla jopa mauttomia. Pari vuotta sitten henkkamaukassa myyty musta kissapipo oli sarjassamme niin mun näköinen. Harmi, etten sillon ehtinyt ostamaan sitä omaan päähäni kehräämään.

Pikkukisut kertoivat, että tänä syksynä kauppojen tangoille on kiivennyt pörröinen versio kissapiposta. Pakkohan sitä oli käydä silittämässä - ja ostamassa. Niin moni kehui, kuinka kyseinen pipo on niin mua, että kahdeksan euron kasa polyesteria ei kaduttanut tippaakaan. Minä olin niin tyytyväinen ostoksesta, että hengailin koko eilisillan pipo päässä yhtenä :3-hymiönä.

Ja kissoista vielä - tässä yksi jumputusbiisi, joka todellakin toimii harvinaisen hyvin! Jytkyä perjantaita kaikille!

Well, well, wellies

En varmaankaan ole ainoa, josta tuntui viime viikolla, että ulkona sataa jatkuvasti. Vaikka tälle viikolle onkin luvassa mitä todennäköisimmin vuoden viimeiset paljaat sääret-kelit, kyllä ne sadesäät palaavat. Luultavasti korkojen kera.

Sitä on syksy, kolikolla on kääntöpuolensa. Mä esimerkiksi rakastan suuresti sateen tuoksua, alennusmyyntejä, pähkinöitä, kynttilänvalon täyttämiä pimeneviä iltoja, värikkäitä lehtiä, lievästi kirpeää ulkoilmaa, kaakaota ja teetä. Noista nauttiakseen joutuu kuitenkin kestämään ainaista sadetta, sisälle kulkeutuvaa kuraa, flunssakausia ja syksyn mukanaantuomaa väsymystä.

Mä en ole koskaan ollut mikään kumpparityttö, mulla ei ole varmaan kahdeksaan vuoteen ollut kumppareita jalassa. Mutta oikeastaan jo kolme syksyä takaperin ymmärsin, että kumisaappaat ovat pakollinen hankinta, jos asuu Suomessa, ja tahtoo syysaikaankin poistua toisinaan neljän seinän sisältä. Silti vasta viime viikolla päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja pistää stopin märissä kengissä rämpimiselle. Tilasin vihdoin ja viimein parin saappaita. Syksyllä 2014 mulla on oikeus olla kuiva.

Mulla oli suuri dilemma väriä valitessani, superkiiltävät palopostinpunaiset kun näyttivät niin houkuttelevalta. Päätin kuitenkin valita käytännöllisemmän väriset. Mikäpä muu voisi olla käytännöllisempi väri kuin musta? Voi olla, mikäli säätila vaihtuu kestosateiseksi, että tänä syksynä juuri muita kenkiä mun jalassa näe.

Shoppailu Pietarissa 2/2

Näiden ostosten kanssa mulla sattui legendaariset - olin ehtinyt jo purkaa kaikki kaappeihin ja laatikoihin, enkä enää muista, mitä kaikkia ostin juuri Pietarista. Kannattaisi pitää ne kuitit tallella... Kuvasin tähän postaukseen nyt ne varmat ostokset. En lähtenyt Venäjälle shoppailemaan, joten ostoksetkin ovat loppupelissä varsin maltilliset.

Perustoppeja Pull&Bearista. Karkasi ehkä vähän käsistä, mutta ne olivat 49 ruplaa kappale. Perustoppeja tarvitsee aina.

Keltainen mekko Stradivariuksesta. Tää on mun ehdoton lemppari, pyysin kaveria metsästämään tota mulle Tallinnasta, tuloksetta. Pietarista löytyi, alennettuna ja vielä mun koossa! Asupostausta piakkoin luvassa ton mekon kanssa!

Mun lepardibaltsut unohtui Suomeen, joten piti ostaa korviketassut heti ekana päivänä Primorskajan metroasemalta 300 ruplalla.

Valkoinen pitsihame ja punainen hame Topshopista. Pardon my legs, niitä on syönyt hyttyset enkä jaksanut laittaa korkokenkiä.

Mustavalkoinen, graafinen huivi H&M:ltä. Oltiin menossa hautausmaalle, ja ortodoksiperinteeseen naisilla kuuluu peittää paitsi polvet ja hartia, myös pää kirkkomailla. Ostin tuota tarkoitusta varten vain halvimman huivin mitä löysin.

YSL:n valokynä, ja maailman paras huulipuna! Rouge Volupté, sävy 4. Tykkään Rouge Voluptién tuntumasta huulilla, melkein kuin huulirasvaa laittaisi. Ja toi sävy on ihan täydellinen arkipunainen!

Ostin myös Essien kynsilakkoja Rive Gauchesta kolme kappaletta 700 ruplalla (noin 14 euroa.)

Korkkarisuora, valkoiset Bershkasta, mustat ja punaiset katukaupasta. Bershkasta löytyy muuten paljon kivannäköisiä korkokenkiä koossa 35, suosittelen lämpimästi kaikille pienijalkaisille.

Shoppailu Pietarissa 1/2

Mä tiesin jo entuudestaan, että Pietari ei ole mikään ihanteellisin shoppailukaupunki, kun pääprioriteetti on hinta-laatusuhde. Ketjuliikkeiden ja merkkikaman hintataso on korkeampi kuin euromaissa, ja mun budjetin oli tarkoitus kulua muihin aktiviteetteihin. Mun ainoa tavoite oli metsästää kivat korkkarit. Venäjällä kaikki naiset kävelevät korkokengissä aina ja kilometrikaupalla, joten niiden kenkien on pakko olla mukavat. No, ostin lopulta kolmet.

Alkuperäinen kartta täältä

1. Gostinii Dvor

x

Niinkutsuttu maailman ensimmäinen kauppakeskus, korttelin kokoinen kaksikerroksinen keltainen kompleksi keskellä keskeisintä kaupunkia. Enkä muuten tarkoituksella tunkenut yhteen lauseeseen noin monta k-sanaa! Kauppakeskuksessa liikkeet ovat käytävällä perätysten, niiden taso ja sitämyöten hintakin on sangen korkea. Gostinii Dvorin yläkerta on ihanteellinen matkamuistoille, maatuskat ja puurasiat ovat paljon halvempia kuin turistinähtävyyksien kupeessa olevissa kojuissa.
Nevski Prospekt 35

2. Udelnaja

x

Udelka on kaksiosainen kirpputorialue, jonka alkuosa kattaa päällystettyjä katuja matalaa kaupparakennusta, myynnissä pääasiassa kiinalaisrättejä. Takana valtava, sateella erittäin mutainen maa-alue pullollaan käytettyä tavaraa pöydillä ja maassa erinäisten alustojen ja huopien päällä. Kultakoruja, vaatteita, kirjoja, antiikkia, "antiikkia" ja suoranaista roinaa. Lähes poikkeuksetta hyväkuntoisena ja kohtuuhintaisena.
Sininen metrolinja, Udelnaja, Fermskoe Shosse 41

3. Galeria

x

Viisikerroksinen tavaratalo ihan Moskovan aseman vieressä. Tää näytteli pääroolia mun shoppailussani, täältä löytyi ne kohtuuhintaiset eurooppalaisketjut. Mulle mieluisimpana Stradivarius, Topshop ja Bershka, venäläinen Kira Plastinina, sekä kosmetiikkataivaat Rive Gauche ja L'Etoile.
Ligovski Prospekt 30

4. Vanity Opera

x

Mulle ei ikinä selvinnyt, mikä tämän kauppakompleksin todellinen nimi on - paikalliset puhuvat siitä Vanityna, oppaissa näkyi myös versiota Vanity Opera Gallery Deluxe. Merkkiliikkeiden keskus, täältä löytää niitä kansainvälisiä luksusbrändejä, kuten Célineä, Pradaa, Bottega Venetaa, Lanvinia ja Miu Miuta.
Ulitsa Kazanskaja 3

5. Apraksin Dvor

x

Kuulemma hiukan pahamaineinen tori, jossa kannattaa pitää laukustaan kiinni vielä kovempaa, kuin keskustan kaduilla. Paljon halpoja rättejä, hyviä rättejä, ja mauttomia rättejä. Todella ihania kenkiä, mutta valitettavan usein vain näytekokoa, joka todella harvoin oli se mulle mahtuva 35-36. Tinkaaminen on sallittua, multa puuttuu se tinkaamiseen tarvittava röyhkeys, jonka takia myyjä sai usein poikkeuksellisen hyvän tilin. Tuolla kannattaa pitää järki päässä mitä lähtee ostamaan - tekoturkischaneleita ja Dolce&Babbanoita näkyi paljon.
Ulitsa Sadovaja 30

6. Sennaja

x

Sennaja-Sadovajan metroaseman kupeessa oleva kauppakeskus pullollaan pikkuliikkeitä, mm. ihania kenkäkauppoja, kuten Miris, Cristina ja Paktor. Myös kansainvälisiä ketjuja löytyy. Täältä bongasin Pietarin ainoan Brandy Melvillen.
Ulitsa Efimova 3

7. Mega Parnas

x

Aikaisempien reissujen vakiokohde noin 30 kilometriä keskustasta koilliseen, jonne nykyään pääsee metrollakin. Kauppakeskus, mistä löytyy satoja kauppoja, ruokapaikkoja luistinrata, R-kioski ja Ikea. Tällä kerralla en viitsinyt vaivautua Megaan asti, kaikki tarvittava löytyi lähempää.
Sininen metrolinja, Parnas


Kakkososassa käydään läpi sitten ne mun ostokset.

Just do it

Mä en juokse, koska mulla kipeytyy silmänräpäyksessä niin polvet, selkä kuin nilkatkin. Enkä ymmärrä päämäärättömänä kipittelyä. Kävellenkin pääsisi perille, jos jonnekin on pakko mennä. Eikä lenkkarit sovi mulle jalkaan, mähän olen korkokenkätyttö! Vielä vähemmän ymmärrän jonkun pururatapöpelikön ympäri juoksemista, joten olen antanut itselleni luvan juosta vain urbaanissa asfalttimaastossa. Ja tästähän ne sekundapolvet kipeytyvät entisestään.

Piti siis ostaa kengät ja lopettaa tekosyiden keksiminen. Piti alkaa juoksemaan. Tukholmassa kaikkien jalassa oli Air Maxit, joten sieltä minäkin ostin sellaiset. Nyt mäkin kuulun "kaikkiin." Noi ei massojen mielestä edes ole juoksukengät... Ei se mitään, noilla mä nyt juoksen. Sääntöjä voi rikkoa, jos uskaltaa.

Monen mielestä noi on todella ihanan näköiset kengät, mutta musta ne on vain lähinnä järkyttävät mötköt. Siksi noita ei tulla näkemään mun jalassa turuilla ja toreilla, vaan ainoastaan silloin, kun mä yritän harrastaa liikuntaa. Yrittämisestä ei lasketa.

De första kalla regnen

Äiti oli tuonut joskus aamuyöllä töihin mennessään väsyneen Mymmelin takaisin kotiin. Ja samalla jättänyt mulle kukka- ja yrttitervehdyksen pöydälle, sekä turkkilaista jogurttia, marjoja ja appelsiinimehua jääkaappiin. Yleensä mä inhoan, jos joku hiippailee mun kotona ilman lupaa mun tietämättä, mutta tollainen yllätys sai suupielet leveään hymyyn heti aamusta.

Nähtiin Johannan kanssa ekaa kertaa kunnolla tässä kuussa, ja voi kamala kun mulla oli paljon kerrottavaa! Yleensä meidän tapaamiset aloittaa parin minuutin kuulumisten vaihdot, jonka jälkeen jauhetaan tattarijauhoja ja puuta heinää seuraavan tunnin ajan. Tänään mä sitten annoin tulla omia kuulumisiani konekivääritahtiin puolituntisen verran. Ei lainkaan mun tapaista, mutta joskus on oltava minäminäpäivä. Pienet asukuvat räpsäistiin jääkylmässä tihkusateessa. Näillä säillä ei parempaan pysty.

Mulla on ihan liikaa kenkiä! Metsästin asuun sopivia, joskus maaliskuussa ostettuja nudenvärisiä peep toe-avokkaita kotoa puoli tuntia. Tuloksetta. Jouduin nöyrtymään ja laittamaan noi vähän liian korkeat nudet korkkarit. Ei niissä ole mitään liikaa, jos voisi vain istua sivistyneesti ja rauhassa. Mutta kun tänään joutui shoppailemaan...

Ostin nimittäin uudet kengät! Kesäkuun ekat korkkarit, ensimmäiset valkoiset ikinä. Ihan perusteltavissa oleva hankinta. Tein vihdoin ja viimein täsmäiskun Spiritin loppuunmyynteihin. Kenkien kaveriksi lähti pari pikkulaukkua (joita en osaa varmaan käyttää ikinä missään), ja puhelimen kuoret (jotka unohdin kuvata.)

Kicksissä oli Dior-alet, joten ostin naurettavan halvalla huulikiillon ja luomiväriviisikon. Mulla on ollut toi sama viisikko aiemminkin, mutta eräs vuosien takainen baari-ilta koitui sen kohtaloksi. Toi pääsee ehdottomasti käytetään-meikkeihin, mulla on surullisen monta viisikkoa, joita ei ole käytetty kuin kerran tai kaksi. Ja joitakin ei kertaakaan.