Olen varmaan joskus maininnutkin pitäväni ilmiöistä. Tykkään ajan hermoilla olevasta kulttuurista, sellaisesta nykyhetkeä heijastavasta. Ajankuvasta, jota muistella nostalgialasit päässä kahdenkymmenen vuoden päästä. Puhutaan sitten valtio x:n edelläkävijäjohtajasta, somevillityksistä tai artistin fanittamiseen liittyvästä massahysteriasta, musta on hienoa olla ollut todistamassa niitä.
Italialainen ystäväni tietää tämän, ja vinkkasi minulle maannaisestaan
Simona Bonafinista. Kuvittaja on tehnyt someilmiöstä someilmiön, kuvaamalla Disney-hahmojen Instagramin käyttöä. Kruununa hashtagit ja kommentit. Tee saa Liisan typoamaan.
Mua Instagramissa seuraavat tietävätkin, että olen äärimmäisen huono kyseisen palvelun kanssa. Mä olen aivan liian laiska kalastelemaan tykkäyksiä ja seuraajia viimeiseen asti hiotuilla kuvilla ja huomionhakuhashtagvyöryillä. Tai seuraamaan jotakuta vain kastematoja kuvaavaa sankaria pelkästä velvollisuudentunnosta, koska hänkin seuraa minua. Tekemään mitään ylimääräistä vain sen takia, että
nyt saan kivan kuvan instaan! Tämähän on sitten kateellisen puhetta.
Perustin Instagramtilini noin kaksi ja puoli vuotta EO (ennen omppua) lähinnä ruokakuvien tallennusta varten. Edeltävän puhelimen muisti kun oli naurettavan pieni, ja halusin muistaa mitä olin syönyt ja milloin. En leikkiä oman elämäni jamieoliveria. Enkä surrut, kun värikäs ja anarkistisesti sommiteltu annos täytettyä paprikaa ei saanut yhtään tykkäystä.
Pitkälti omasta instagramkoomaisuudestani johtuen Simona Bonafinin projekti kolahti täysin! Taiteilija on kuvannut juuri ne somejulkisuudenhakuisuuden minua huvittavat piirteet, Herkules todellakin olisi #salilekasalilvika. Jään täten odottamaan proggiksen jatkoa. Mua houkuttaisi suuresti tietää millainen olisi Instagramin Pocahontas.
Kuvat: Simona Bonafini
