Tänä vuonna marrasmasistelijoiden joukko yrittää kutsua. Ikkunasta katsoessa näkyy harmaa vasten harmaata. Maisemasta on imetty väri. Läheinen keltainen talokin näyttää harmaalta. Ympäristö on masentavaa massaa kuolleine kukkineen ja alastomine oksineen.
Kello neljän hämärä ja valtava unentarve unta kuitenkaan saamatta. Jatkuva väsymys. Joka päivä on kumisaapaskeli, muttei kumisaappaita viitsisi pitää joka päivä. Sitten on märät sukat ja kylmät varpaat. Ja armoton jäätihku vasten kasvoja.
Yrityksestä huolimatta, marraskuu ei saa mua koskaan. Mä tunnen sen metkut.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.