Lähes rajan takana


Eilen auringonlaskun aikaan alkoi satojen kilometrien matka kohti pohjoista. Kiireessä ja huiskeessa, paniikissa ja univeloissa. Noin puolikas elämä matkasta unohtuen.

Takana rankahkot ennakkosynttärit, edessä kaksi viikkoa puhdasta rauhaa ja joutenoloa keskellä paukkupakkasia, tähtien kirjomaa yötaivasta ja puolimetrisiä nietoksia. Paikassa, missä aurinko menee nukkumaan mun herätessä, missä maailman pienuus on jokapäiväistä. Missä saa istua päivittäin valmiiseen pöytään, ja missä huolet saa heittää susille. On joulurauhan julistuksen aika.

Christmas wishlist

Musta paljettibleiseri on ainoa toivomani vaateasia. Sopii arkeenkin piristämään perusasua, muttei ole liian blingbling. Varsinkin, jos osa paljeteista olisi mattapintaisia.

Muumimuki on ollut sellainen jokajouluinen perinne, itse en niitä kaupoista hamstraa. Tänä vuonna mun silmää miellyttäisi toi Seikkailu Muutto-sarjan muki. Myös parin vuoden takainen Primadonnan ratsu-muki olisi mukava yllätys, jos sellaisen vielä jostain bongaisi.

Olen yrittänyt kerätä tota punaista Taika-sarjaa, yhden ihmisen tarpeitteni mukaan. Harmi, että tuo on sesonkisarja. Tänä vuonna voisi olla pienempien, pöllökoristeisten kulhojen ja kahvikuppien vuoro.

Mulla on ollut aina tuuria joululahjakirjojen kanssa - ne ovat sellaisia, joita en itse ostaisi, mutta lukukokemus on todella mukava. Toivon täksikin jouluksi paljon kirjoja.

Ainoa lahja, mitä olen äidiltäni pyytänyt niin joulu- syntymäpäivä- kuin nimipäivälahjaksikin jo pari vuotta, on johdoton, moppimainen pölynimuri. Tuloksetta ainakin toistaiseksi. Äidin mielestä se on maailman suurin turhake, mutta mua itseäni ärsyttää roudata päivittäin iso pölynimuri siivouskomerosta vain minuutiksi imuroidakseni kissanhiekat. Jos imuria ei tänä jouluna paketista löydy, ostan sen itse.

Diorin Hypnotic Poison on suosikkihajuveteni talveen. Kylmänä ja pimeänä aikana suosin lämpimiä ja syviä tuoksuja. Tällä hetkellä mulla on ammottava tyhjiö talvihajuvesiosastolla.

Samppanjapullo on mulle se jokavuotinen rasiallinen vihreitä kuulia. Enpä juuri itse osta, mutta lahjaksi saatuna kyllä maistuu!

Mun lompakko vetelee viimeisiään ja on lisäksi ruma ja epäkäytännölinen. Haluaisinkin laadukkaan ja ajattoman lompakon, johon mahtuu riittävä korttiarsenaali (esim. kaikki vanhatkin kausikortit on kannettava aina lompakossa mukana!)

Ihastuin taannoin noihin fouta-pyyhkeisiin, jotka mahtuvat näppärästi pieneen tilaan ja ennen kaikkea kuivuvat nopeasti. Ihanteellinen reissupyyhe, ja materiaalikin on miellyttävän tuntuista.

Joulu ei tule tänä vuonna

Yli neljäkymmentä joulukorttia tehty! Mä ehdin olla jo huolissani, kun pienintäkään joulukortti-inspiraatiota ei näkynyt moneen kuukauteen. Mutta sitten inspiraatio iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja rytinällä! Mun henkilökohtaisia suosikkeja ovat noi punavalkoiset porokortit.

Eilen olin äidin luona tekemässä joululahjakynttilöitä, ja seuraamassa biedermeier-sohvani entisöintiprojektia. Tällä viikolla lahjoja on leivottu, virkattu ja neulottu oikein urakalla. Olen käyttänyt lahjapaperineliömetrejä yli asuntoni pinta-alan verran. Oheissuorittaminen hoidettu. Vaan silti joulu ei asu enää täällä.

Yhtään joulupalloa tai köynnöstä ei näy missään. Parvekkeen lyhdyssä palaa kynttilä silloin kun muistan, useimmiten ei. En ole maistellut glögiä tai joulutorttuja, en leiponut pienintäkään piparia enkä uhraa ajatustakaan sesonkiruuanlaittoon. Joulukuusikin jää tänä vuonna vintille.

Vielä puolitoista viikkoa työntekoa, ja sitten koittaa loma. Kaivattu sellainen. Mä lähden etsimään joulua tänä vuonna pohjoisesta. Kohti tuntematonta.