Suunnitelmia on ollut. Niin Korkeasaarta, lähihotellin aamupalaa, parempaa brunssia kuin Kaivarin Kanuunaakin. Joista yksikään ei toteutunut, kerran käytiin ravintolassa syömässä. Illalla. Tosin todella pitkän kaavan mukaan, alkupala-pääruoka-jälkiruoka-kombinaatiossa meni yli kaksi tuntia. Valtaosa ajasta oli odottelua.
Maanantain viimeisellä junalla palattiin poikaystävän kanssa Lahteen. Kotona on imuroitu viimeksi vajaa kolme viikkoa sitten, joten pyhitin siivouspäiväksi loppiaisen, tuon merkittävän kirkkovuoden juhlapäivän. Ja lämmityksen laitoin päälle vasta vartti sitten. Niin sitä oli päässyt paikat repsahtamaan.
Mitä mä sitten olen tehnyt? Luulisi, että olisin tehnyt rästihommia, slow foodia, lukenut, tai edes hemmotellut itseäni. Tehnyt edes jotain hyödyllistä (siivoamista ei koskaan lasketa, koska siivottava on!) Olen vain harjoitellut kahvista vierottautumista, kiukutellut, nukkunut pitkään, ja muuten vain laiskotellut sängyssä katsellen sarjoja. Suosikkeina Bridezillas ja vähemmän yllättäen Syke.
Vapaapäivieni aikaansaamattomuus oikein kulminoitui loppiaisen ruokavalioon: mitä ikinä kaappien kätköistä sattui löytymään. Lounaaksi valkosipulikeittoa, päivälliseksi valkosipulipastaa. Eli hienonnettua sipulia ja valkosipulia paistettuna reilussa määrässä öljyä, sekoitettuna fusillipastaan ja parmesanraasteeseen.
Jos kaikki lääkärit olisivat Holopaisia, mäkin olisin varmasti jo terve.
