Cantina Machito

Mun on pakko esitellä teille mun lempiravintolani koko Barcelonassa: Gracían pikkukujille piiloutunut, autenttista meksikolaista ruokaa tarjoileva Cantina Machito. Mä kiinnostuin ravintolasta alunperin kuultuani siellä olevan useita maalauksia Frida Kahlosta - Frida on mulle henkilökohtaisesti kenties maailman suurin taiteilija.

Ravintolan sisustus on aivan ihana! Niin perinteistä Meksikoa, niin kitchiä, niin värikästä ja niin villiä. Missään muussa ravintolassa en ole nähnyt värikkäitä paperilumihiutaleneliöitä katosta roikkumasta. Jopa vessan laatat oli tarkkaan harkittu erivärisiksi. Ja tarjoiluastiat, lasitettuja värikkäitä savikulhoja, rustiikkisia emalilautasia, mistä on silminnähden lusikoitu tuhansia annoksia ääntä kohti. Sisustustyylinä sekametelisoppa, muttei silmiä särkevällä tavalla.

Machiton guacamole on eräänlainen klassikko. Mä en tiedä mitä taika-ainesta ne siihen laittaa, mikään muu guacamole ei voisi ikinä maistua samalta. Saisin tuon koko kulhollisen kevyesti yksin alas. Tällä kertaa otin varsinaiseksi ruuaksi kala-rapu-kampasimpukka-cevicheä. Rantakohteissa syön aina mereneläviä yli äyräiden. Ruoka oli kylmä mutta maukas, varmasti elämäni maukkain ceviche. Sellainen annos, joka varmisti, että tänne palataan seuraavallakin Barcelonanreissulla. Päällimmäisenä mielessä pyörii vain yksi kysymys: miksi en syö cevicheä useammin?

Knoppitietona vielä se, että barcelonalaisen vaatejätti Desigualin kevätmallisto, Christian Lacroixin suunnittelemana kuvattiin muutama viikko takaperin juuri tässä ravintolassa.

BCN

Kaksi ekaa Barcelonapäivää takana, ja tuntuu ihan kuin olisi kotona. Vajaassa kahdessa vuodessa kaupunki on muuttunut melkoisen kiinnostavammaksi, tai sitten musta on vain tullut rohkeampi kulkemaan. Uutuudenviehätys on palannut. Mutta yhtä asiaa en tajua: miten olen joskus jaksanut kävellä tuntitolkulla korkokengissä tässä kaupungissa?

Kylmähän täällä on. Merituuli on armoton, eikä kevät ole vielä päässyt kunnolla alkamaan. Hevoskastanjoissa ei näy silmun silmua, onneksi palmut ovat ikivihreitä. Vaikka mä en ole mikään vilukissa, ei ilman takkia uskalla lähteä edes lähikauppaan. Ulkona katetulla terassilla syödessä sai hytistä kylmästä. Vuonna 2010 taisi olla poikkeuksellisen aikainen kevät kun tein helmikuussa kaupunkidebyyttini - kaikki oli vehreämpää ja lämpimämpää.

Ensimmäisen päivän kohde oli Tibidabo-vuori, josta kuulemma avautuu Barcelonan parhaat näköalat, mutta joka on aina mun aikaisemmilla reissuilla tuntunut liian kaukaiselta. Onneksi tällä kertaa vaivauduin lähtemään, näköalaväite ei todellakaan ollut valetta. Parhaimmat näkymät olivat uusgoottilaisen kirkon ylätasanteelta. Tibidabon huvipuisto oli sympaattinen, mutta ei mun juttuni, joten skippasin sen suosiolla.

Ylösmennessä otin kalliin turistiratikan, joka oli sympaattisuudestaan huolimatta vähän turha. Bussilla pääsi paljon nopeammin ja se kuului julkisen liikenteen piiriin, eli matkakortilla ilmainen. Vuoren juurelta sitten haahuillen niin isoilla väylöillä kuin pienemmillä kujilla aina Katalonian aukiolle asti. Väsymys oli kova päivän päättyessä.

Georgialaista

Useampikin ihminen on toivonut multa georgialaisia reseptejä näin puolen vuoden sisään. Hivenen yllättäen, venäläiset 2000-luvun alun Cosmopolitanit ja Glamourit sisältävät huikeita reseptejä, joita olen käyttänyt lähteenä. Todennäköisesti etnisistä kaupoista löytyisi perivenäläistä kefiriä ja georgialaista sulugunijuustoa, mutta tällä kertaa päädyin soveltamaan reseptit ihan lähikaupan antimien mukaan.

Hatsapuri

Hatsapurin eli eräänlaisen juustopiiraan muoto vaihtelee alueittain, mutta periaate on aina sama. Pitsamainen imeretialainen hatsapuri on paitsi tunnetuin versio, myös henkilökohtainen suosikkini. Perinteisesti juustona käytetään sulugunia, joka on sekä puhvelin- että lehmänmaitopohjaista. Mozzarellajuuston ja rae- tai kotijuuston sekoitus on käypä korvaaja.

Taikina

50 g voita

100 g smetanaa

100 g kermaviiliä

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl ruokasoodaa

Täyte

öljyä

1 valkosipulinkynsi

1 kananmuna

150 g mozzarellaraastetta

1/2 prk raejuustoa

Sulata voi. Sekoita voisulan joukkoon kermaviili, smetana ja kananmuna. Lisää kevyesti vatkaten jauhot, suola ja ruokasooda seokseen. Jätä taikina vähintään tunniksi huilaamaan. Itse olen nostattanut reilu puolitoista tuntia.

Hienonna valkosipulinkynsi ja sekoita se tilkkaan öljyä. Sekoita juustot ja kananmuna keskenään.

Taputtele taikina vajaa sentin paksuiseksi pyöreähköksi (mulla ei ole minkäänlaista symmetriatajua) lettuseksi pellille. Suosittelen lämpimästi käyttämään leivinpaperia, mulla oli tällä kertaa tyhjä rulla vastassa.

Levitä pohjalle valkosipuliöljy, sitten juusto-kananmunaseos. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, mielummin liian vähän kuin liikaa. Selvästi ruskea hatsapuri ei ole enää mehevää.

Tolma

Myös dolmana tunnettu tolma on helposti varioitava ruoka, jossa täyte kääritään viininlehtiin tai lusikoidaan ontoksi koverrettuihin vihanneksiin. Mun ohjeeni on jauhelihapohjaiseen täytteeseen, mutta kasvissyöjällekään tolma ei ole mahdottomuus. Ohjetta kääntäessä mulla ei ollut sanakirjaa käsillä, joten jätin käyttämättä jotakin mysteerimaustetta, mikä myöhemmin paljastui sinisarviapilaksi. Sinisarviapila on olennainen mauste georgialaisessa keittiössä, joten uskoakseni tolma maistuu vielä autenttisemmalta apilalisällä. Sitä pitää koettaa ensi kerralla.

2 munakoisoa

2 tomaattia

3 chiliä

Täyte

400 g jauhelihaa

1/2 dl riisiä

1 kananmuna

3 valkosipulinkynttä

1/2 rkl cayennepippuria

1 tl korianterinsiemeniä

(1 tl sinisarviapilaa)

kourallinen ruohosipulia

kourallinen tuoretta korianteria

kourallinen basilikaa

 suolaa

Kastike 

2 porkkanaa

1 tomaatti

2-3 valkosipulinkynttä 

2 laakerinlehteä

öljyä

suolaa 

Tee ensin täyte. Murskaa kuivat mausteet morttelissa, hienonna valkosipulinkynnet, korianterinlehdet, basilikat ja ruohosipulit. Säästä puolet ruohosipuleista kastiketta varten. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään tasaiseksi massaksi, anna tekeytyä vähintään vartin verran.

Halkaise ja koverra munakoisot jättäen reunoille puolisen senttiä maltoa. Parhaiten tämä onnistuu vetelemällä munakoisonmaltoon pysty- ja vaakasuoria viiltoja, varo kuitenkin rikkomasta kuorta. Koverra kuutiot lusikalla pois. Leikkaa kahdesta tomaatista hattu irti ja koverra sisus. Kuullota pannulla öljyssä.

Suikaloi porkkana ja murskaa jäljellejäävä tomaatti. Paista pannulla keskilämmöllä munakoisojen ja tomaattien kanssa reilut viisi minuuttia. Hienonna ruohosipulit ja pari valkosipulin kynttä. Lisää laakerinlehdet, valkosipulit ja täytteestä jääneet ruohosipulista pannulle. Keitä matalalla lämmöllä noin kymmenen minuuttia, lisää tarvittaessa vettä.

Täytä munakoisot ja tomaatit täytteellä. Kaada kastike öljyttyyn uunivuokaan. halkaise chilit ja poista siemenet. Aseta munakoisot, tomaatit ja chilinpuolikkaat uunivuokaan kastikkeen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti.