Lahtigloria

Olen ilmeisesti aina hengaillut Lahdessa väärissä paikoissa. Eilen vietettiin tuntitolkulla laatuaikaa isän, myöhemmin Johannan kanssa, ja mulla oli oikeasti, ihan vilpittömästi sanottuna kivaa. Ajatella, Lahdessa.

Ei haittaa vaikka sää oli mieleltään yhtä ailahteleva kuin allekirjoittanut. Kymmenen minuutin rankkasateet vuorottelivat tasapaksun harmaan ilman kanssa, ajoittaisten auringonpilkahdusten yllättäessä aina välillä. Toimittiin isän kanssa perinteisen kaavan mukaan, syömään ja lasilliselle.

Ruokapaikaksi valikoitui se melkein liiankin tuttu Santa Fé, jossa oli onneksi vastikään listat uudistuneet. Valitsin kolumbialaista kalakeittoa, joka oli paitsi hyvää, myös epäkalakeittomaisen vihreää. Ruuan jälkeen käveltiin Bryggaan. Häpeäkseni en ollut aikaisemmin paikassa käynyt, vaikka mieli oli tehnyt about joka kerta Aleksanterinkadun alkupäässä kulkiessani. Elävää pianomusiikkia ja pienpanimo-oluita, miten voisi tehdä enää tuosta viihtyisämpää baaria?

Mun ja Lahden tulevaisuus näyttää tämän kokemuksen jälkeen huomattavasti valoisammalta. Ja kiinnostavalta. Esimerkiksi kulttimaineesta nauttiva Metro on vielä korkkaamatta. En tosin tiedä, oikeuttaako nykyinen lokaatio enää kulttimaineeseen. Julkisessa vessassa kun oli sitä jotakin.

6x omeletti

Kun kotona on vain yksi suu ruokittavana, ruokavalio on kokenut aika radikaalin supistumisen. Yhdelle ihmiselle ei vaan ole kiva tehdä ruokaa. Yleensä keitän ison kattilallisen kasvissosekeittoa, josta riittää sitten koko viikolle. Paitsi että jossakin vaiheessa se alkaa maistua tervalta.

Silloin kun kyllästyminen iskee (noin joka toinen päivä....), teen munakasta. Mä olen lyhyessä ajassa oppinut suorastaan munakasmestariksi, omakehu maistuu hyvältä. Kaava on aina sama ja erittäin yksinkertainen, täytteet vaihtelevat keveistä päivällismäisen runsaisiin. Täytteet kannattaa sekoittaa pääsääntöisesti valmiiksi kulhossa, josta se on helppo kipata vielä vähän kostean munakkaan pinnalle. Tai jos haluaa tarjota muille, kuluttaa hieman aikaa esteettisempään asetteluun, mä tyydyin roiskaisutaktiikkaan. Tässä kuusi suosikkimunakastani.

2 kananmunaa

1 rkl kermaa

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

öljyä

Riko kananmunien rakenne kulhossa, sekoita kerma varovasti joukkoon. Kuumenna loraus öljyä pannulla kuumaksi, ja kaada munakasmassa paistumaan. Siirrä levy keskilämmölle, ja siirtele massaa siksakkaavin liikkein reunoilta keskelle, kunnes seos alkaa jähmettyä (noin minuutin operaatio.) Kytke levy pois päältä. Mausta suolalla ja mustapippuria. Lisää täyte ja anna tekeytyä kannen alla jokusen minuutin.

Raejuusto-avokadomunakas

2 rkl raejuustoa

1/2 avokado

auringonkukanversoja

limepippuria

Levitä raejuusto munakasmassalle tasaisesti, ripottele limepippuria päälle. Suikaloi avokadonpuolikas ja lisää valmiin munakkaan pinnalle. Koristele auringonkukanversoilla, jotka tottakai unohtuivat kauppaan kuvanottopäivänä (ja itse munakaskin taittui tässä rumaksi.) Myös rucola maistuu kivalta!

Kirsikkatomaatti-vuohenjuustomunakas

kourallinen kirsikkatomaatteja

kourallinen ruohosipulia

50 g vuohenjuustoa

Viipaloi vuohenjuusto mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Halkaise tomaatit, silppua ruohosipuli. Lisää suoraan märälle munakasmassalle ja sekoita sen sekaan.

Suppilovahveromunakas

1 dl suppilovahveroita (mulla oli kuivatuista turvotettuja)

(1 rkl konjakkia)

1 salottisipuli

1 pieni valkosipulinkynsi

2 rkl parmesanraastetta

persiljaa

Tee ensin täyte. Kuori ja hienonna sipulit, kuullota pannulla. Lisää sienet ja paista pannulla kunnes enin neste sienistä on hävinnyt, ja sipuli pehmennyt. Lisää halutessasi konjakki ja anna haihtua. Siirrä syrjään munakkaan paistamisen ajaksi. Hienonna persilja. Lisää sienitäyte, parmesan ja persiljasilppu munakkaan päälle. Tätä aion kokeilla ehdottomasti myös kantarelleilla, kunhan sellaisia alkaa ilmestyä.

Prosciutto-parsamunakas

3 vihreää parsaa

50 g prosciuttoa

1 rkl parmesanraastetta

tuoretta basilikaa

Kuori parsa tarvittaessa ja keitä lähes kypsäksi. Suikaloi parsa ja prosciutto, hienonna basilika. Lisää munakkaalle ensin parmesan, sitten prosciutto-parsa-basilikaseos.

Kana-artisokansydänmunakas

1/2 tlk artisokansydämiä

50 g grillattua kananrintaa

1 rkl pinjansiemeniä

1 tl raastettua sitruunankuorta

babypinaattia

tuoretta persiljaa

Riivi grillattu kana pieniksi paloiksi. Hienonna babypinaatti ja persilja. Lisää kaikki täytteen ainekset munakkaalle.

Kylmäsavulohi-kaprismunakas

3 siivua kylmäsavulohta

1 rkl kapriksia

2 vartta kevätsipulia

persiljaa

Pilko lohisiivut pieniksi paloiksi, ja sekoita märän munakasmassan joukkoon. Viipaloi kevätsipulit mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, lisää kapristen kanssa munakkaan päälle. Mausta reippaammalla pippuriripauksella.

Onneton fanityttö

Olen yleinen epäonnensoturi, vastoinkäymisten vanki, tuuriton tollo, pahanilmanlintu ja kurjuuksien kurjuus, jota vastaan kääntyvät helposti kaikki. Parhaasta ystävästä luonnonvoimiin.

Kuten esimerkiksi nyt, tänään. Päivän alkuperäinen suunnitelma oli marssia Stanley Cupia katsomaan. Tapahtuma, jota voisi verrata vaikkapa mummon satavuotissyntymäpäiviin: ei voisi jättää väliin mistään hinnasta. Maanantaivapaa vahvistettu heti kun Stanley Cupin Suomeensaapumispäivä vahvistuisi.

Mulla on edelleen tosi epätodellinen olo. Se lempipelaaja, jonka ensimmäiset luistimenpotkut liigajäillä johtivat alle viidessä vuodessa siihen pyhimpään. NHL:n kaunein paita päällä. Heti ensimmäisellä yrityksellä. Lempipelaaja, joka on aina edustanut mun lempijoukkueita, kuinka moni muu saa nauttia vastaavasta onnesta? Vaan sitten tuli se myrsky.

Joku kirottu syöpäinen puhurinperkele päätti syntyä vihoviimeisestä perähelvetistä pilaamaan mun kesän. Toisin kuin mummon juhlapäivää, Stanley Cupin esittelypäivän voi muuttaa, lyhyelläkin varoitusajalla. Yksi myrsky voi kusta aikatauluihin kaiken kusipäisyytensä voimalla. Yksi myrsky voi pilata kuukauden odotuksen ja neljän vuoden hartaimman toiveen.

Ja kappas kehveliä, mä olen luvannut mennä tiistaina töihin. Toiselle paikkakunnalle. Eikä sitä enää ole korrektia perua. Henkinen romahdus oli vähintään yhtä paha kuin viikko sitten herätessäni aamulla uutiseen Patrick Sharpin poismenosta. Itkua ja epätoivoisuutta. Näin elämältä putosi pohja, ihan kuin se satavuotias mummo olisi kuolla kupsahtanut synttäriaattonaan. Siellä ne kesälomalaiset sun muut onnekkaat pällistelevät herra Stanleyta kun mä teen työtä joka on arvoitus. Ei, itkusta tuskin tulee loppua tämän päivän aikana. Huomennakin vähintään vedet nousee silmiin kun joutuu instagramista seuraamaan muiden pikkutyttöjen hehkutusta.

Teuvo kiltti, tuo se Stanley Cup ensi kesänäkin Suomeen. Mun on pakko vielä saada nähdä se.