To do-list for December

Löysin taannoin ikivanhan kalenterin, josta olin mustannut kaiken jouluun liittyvän. Olin angstiteini, jonka mielestä joulussa parasta oli se loma. Joulu oli ylikaupallinen roskajuhla, joka pilasi mahdollisuuden viettää kaverisynttärit sinä oikeana päivänä.

Joskus täysi-ikäisenä opin arvostamaan joulua kun oivalsi, että jokainen voi tehdä joulustaan omanlaisen. Jonakin vuonna olen aloittanut joulukorttien teon jo syyskuussa, ja hankkinut lahjoja pitkin vuotta. Toisinaan, kuten esimerkiksi tänä vuonna olen havahtunut siihen, että pian alkaa olla jouluvalmisteluiden aika. Ja tehtävää on paljon.

Mielessä on myös muutamia arkisia, joskin talvisia pikkuasioita, joita olisi kiva ehtiä tekemään ennen joulua:

Kuukauden päästä vietetään vuoden pimeintä päivää, joten siihen on hyvä varustautua kynttiläarmeijalla. Ja torkkupeitolla. Ja roskaromaanilla. Ja liioitellulla määrällä kermavaahtoa sen kaakaon pinnalla.

Tyhmä aamu

En vaan jaksa enää ymmärtää tätä mun epäonnea arjessa, ihan pikkuasioissa. Tänään Väinö ei jaksanut nousta keittämään aamukahvia, duuniaamujen traditio kun on ollut aamukahvi sängyssä. Lähdin sitten ehkä turhan kiireessä töihin, tukka takussa, naama meikittä, sentään pestyillä hampailla, fantasioin kahvin ostamisesta asemalta. Ratikka vaan hidasteli, ja oli todettava, että aamukahvin aika on vasta töissä. Asemalla iski hirveä ymmärrys: mullahan ei ole avaimia mukana.

Ei muuta kuin puhelu Väinölle, joka kiukkuisena toi ne avaimet. Mä kuljen K-junalla töihin, ja avaimet saatuani mulla olisi ollut vajaa kaksi minuuttia aikaa juosta seuraavaan junaan. Ajattelin että ei maksa aikaa saati vaivaa, en mä kuitenkaan ehdi. Nyt kerkesin ostaa sen aamukahvinkin, ja seuraavalla junalla mun pitäisi olla kolme minuuttia ennen töiden alkamisaikaa perillä.

Niin, pitäisi. Joskus Käpylän kohdalla tuli kuulutus, että edellä kulkeva kaikilla asemilla pysähtyvä lentokenttäjuna on aikataulusta myöhässä emmekä pääse ohi, eli körötellään perässä hidastellen kaikilla asemilla. Jee jippii! Tekstari töihin, nyt kävi näin.

Aloin epätoivoisesti sotkemaan väriä naamaan, stressi oli räjäyttänyt kymmenkunta näppyä nenän ja leuan seutuville. Poskipunaa, huulipunaa, ripsiväriä, kulmaväriä... Hetkinen, kulmaväri oli jäänyt kotiin. Näytän siis tänään kalalta. Kiva. Hiukset pitäisi harjata... Hetkinen, hiusharja oli myös jäänyt kotiin. Kiva. Tästä tuli siis rumatyhmäpäivä. Olisipa jo ilta.

Peittokaupoilla

Koska olin kuullut, että tuplapeitto on paras keksintö sitten e-pillerin (näiden kahden parhaus ei ole toisistaan riippuvainen asia!), ajattelin käydä ostamassa sellaisen. Itsevarmuutta uhkuen marssin erääseen kauppaan tai kauppakeskukseen, jossa myydään esimerkiksi peittoja. Etsin ensimmäisen vapaan (silti sormuksellisen) myyjän, ja töksäytin vienon toiveeni: tuplapeitto, lämmin muttei hiostava.

Liekö toiveeni ollut jotenkin omituinen, tai muuten vaan epäpätevää peittoterminologiaa, mutta myyjä taianomaisesti kasvoi pituutta sen kymmenen senttiä ja katseli minua yhä korostetummin nenänvartta pitkin. Ylimalkaisesti hän alkoi esitellä peittoja: Tämä on sataprosenttista tekonäädänuntuvaa, laatupeitto mutta ehkä liian kallis sinulle. Tämä on taas on älymateriaalilla varustettu taikapeitto. Tämä on edullinen, itse en ostaisi. Joo, kaikki ovat lämpimiä... Oletko ottanut huomioon että tuplapeitolle tarvitaan ihan omat pussilakanat? Tavallinen ei riitä.

Saadessani ylimielistä, vähättelevää tai muuten vaan erikoista asiakaspalvelua, mulla on tapana mennä lukkoon, sanoa jotain tyhmää ja noloa. Nyt yritin lyödä homman vitsiksi: aijaa, mä ajattelin että siitä itse leikataan sopivankokoisia peittoja. Siis hetkinen. Toi ei ollut mikään vitsi.Toi ei ollut mitenkään hauskaa. Myyjä katsoi mua kuin pöpilästä karannutta (ei muuten kauhean kaukana totuudesta), mä päätin hipsiä vähin äänin kaupasta pois. Tulipunaisena kuin kiehuva tomaatti. Me emme sitten ikinä opi, minä ja suuri suuni.

Päivän toinen epic fail oli kampausohjeen loppusuora: harjaa kiharat kevyesti auki. En tiedä kuinka kevyt harjauksen olisi pitänyt olla, lopputulos kun näyttää lampaalta. Tämä päivä oli kiharapäivän sijaan nutturapäivä.