Hiuskatastrofi



Moni kanssajärkyttyi eilen Snapchatin puolella todistaessaan blondien klassista hiusmokaa. Hiusmokaa, johon mä sorrun kerta toisensa jälkeen yrittäessäni olla tehokas arjessa. Menen suihkuun, levitän hopeashampoon päähän, peitän sen suihkumyssyllä ja poistun viideksi minuutiksi kylppäristä tekemään jotakin tärkeää. Nyt eilen viidestä minuutista tuli vahingossa lähemmäs kaksikymmentä. Tiskaaminen kun on niin mukaansatempaavaa puuhaa!

Suorittamiseni hopeashampoon kanssa on muutenkin vahvasti vaihtelevaa. Se kun aina unohtuu välillä pitkäksikin aikaa kymmenen muun shampookaverin taakse pyörimään. Kevään aikana ravasin ahkeraan kampaajalla tehohoidoissa ja värihuuhteluissa. Mulla on ollut omaan silmään oikein kivanväriset hiukset, eikä hopeashampoolla läträäminen käynyt mielessäkään.

Tää ei ole edes mikään vuoden 2013 edgy tumblrharmaa, vaan epätasainen, silminnähtävä vahinkoharmaa. Mun hiukset ovat huonokuntoiset, joten tilannetta ei korjata syväpuhdistavilla shampoilla, saati värjäämällä päälle. Ja kokemuksesta tiedän, että kertakäsittely hopeashampoolla kestää mun hiuksissani kauan. On siis varauduttava viettämään loppukesä harmaahapsisena.

Veri vetää itään






Vähintäänkin rivien välistä on tullut selväksi, että omistan vahvat karjalaisjuuret. Mä olen kolme neljäsosaa karjalainen. Olen varma siitä, että jos olisin elänyt sata vuotta sitten, olisin asunut Viipurissa. Siksi mun kesämissiona oli lähteä käymään siellä suvun kotikaupungissa. Käydä vähintään kuvaamassa Torkkelinkatu ja mummon vanha kotitalo.

Voi Viipuri. Pieni rinkelikaupunki. Olisin niin halunnut pitää sinusta. Mutta surullisen kaupungin kaduilla ja vastaantulevien kasvoilla kuvastui liian usein vain rappio ja epätoivo. Raggarinuorisoa ja mennyttä kauneutta. Mä en ole ikinä kohdannut rasismia ulkomailla, ennen kuin Viipurissa.








Viipurissa vihataan suomalaisia. Sitä kanssakansalaisteni menoa ja meininkiä sivusta katsoneena en toisaalta yhtään ylläty tästä - päivällä jo kello kahdeltatoista todistin hirveämpää käytöstä hotellissa, mitä olen ikinä nähnyt Tallinnan laivalla. Respat eivät suostuneet auttamaan venäjäksi, en meinannut saada kaupungin karttaakaan kun suomenkieliset kartat olivat loppu. Minä puhuin venäjää, he vastasivat jotenkuten suomeksi.

Paikalliset elävät konkreettisessa Suomenpelossa - Venäjällä on ilmeisesti ihan vakavissaan(kin) puhuttu Viipurin palauttamisesta Suomelle. Paikkoja ei viitsitä kunnostaa, minkä vuoksi melkein kaikki on jo raunioina. Loput tulevat olemaan lähivuosina.Valtaosa rakennuksista on yli sata vuotta vanhoja, ja suuri osa alkuperäiskunnossa.

Nähtävyyksiinkin suomalaisille oli omat hintansa. Vaikka Venäjällä on tyypillistä "paikalliset vs ulkomaalaiset-hinnoittelu", Viipurissa oli erikseen vielä "suomalaiset"-hintakategoria, eikä näitä hintoja ollut sitten missään näkyvillä. Mulla on ilmeisesti niin hirveä aksentti, että lippukassa tunnisti mut heti suomalaiseksi. Kyllä siinä Monrepos'n porteilla naama venähti kun kassamummo maukaisi suomeksi koolmesata rubljaa -  kolminkertainen hinta sisäänpääsystä.





Kävelin tihkusateista Prospekt Leninaa luoteeseen ihastellen arkkitehtuuria. Funktionalismia, uusbarokkia, klassismia, jugendia, uusrenessanssia, kaikki sulassa sovussa. Seurasin samalla talojen numerointia. Neljätoista, kaksitoista, kymmenen, seitsemän, nyt oltaisiin jo lähellä!

Jäin tuijottamaan tihkusateenväristä viisikerroksista neukkubunkkeria silmästä silmään. Aika tuntuu pysähtyneen. Hengenvaarallisilta näyttävien parvekkeiden rappaukset murtuvat katseen paineesta, jostain kuuluu radioaaltojen säröisiä ääniä. Silloin ymmärsin, miksi mummo ei halunnut yhden kerran jälkeen enää ikinä lähteä nostalgiamatkalle Viipuriin, eikä oikeastaan edes puhua Viipurista. Muistan silmieni kostuneen. En tiedä, johtuiko se vain siitä tihkusateesta, vai oliko joukossa myös kyyneliä?

Q&A: ANSWERS PART III


Jos olisi mahdollista tietää oma kuolinpäivänsä, haluaisitko tietää sen? Tottakai! Onhan se hyvä varautua. Ihan omaistenkin puolesta, voi sitten itse järjestellä omat hautajaiset.

Jos olisit kala, uisitko myötävirtaan vai vastavirtaan? Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan. Mä en ole vielä kuollut.

Jos pääsisit tapaamaan yhden julkisuuden henkilön, kenet tapaisit? Kamala ku julkisuuden henkilö on niin laaja käsite. Vladimir Putin olisi mielenkiintoinen tavata, mutta mä pelkään pahoin etten osaisi pitää suutani tarpeeksi kiinni ja söisin samalla tapaamisella kohtalokasta poloniumsushia.

Entä jääkiekkoilijan? Vakiovastauksena Patrick Sharp. Tai sitten maailman paras aktiivijääkiekkoilija eli Pavel Datsjuk.

Jos et olisi suomalainen, minkä maalainen haluaisit olla? Itävaltalainen.

Jos voisit samantien noin vain muuttaa pois Suomesta, mihin muuttaisit? Mikä estää sinua muuttamasta? Jos tällä sekunnilla pitäisi tehdä päätös, muuttaisin jonnekin jossa en ole ikinä vieraillut. Esimerkiksi vaikka Chicagoon, tätähän kaikki ovat odottaneet! Suurin este poismuutolle on vanha kissa, jonka kanssa haluan viettää hänen viimeiset vuotensa. Mymmeliä olisi turha rääkätä lentokoneella.

Jos sinulla olisi mahdollisuus päästä avaruuteen, menisitkö? Totta hitossa!

Jos saisit elää uudelleen elämäsi, tekisitkö sen? Muuttaisitko jotain siinä? Opiskeluvalinnat ovat vähän mietityttäneet. Mun piti hakea Tikkakosken ilmailulukioon, mutta se olisi ollut turhaa koska tiesin jo silloin, että pituus ei ikinä riitä lentolupakirjaan. Mä myös halusin Kallion ilmaisutaidon lukioon, mutta äiti ei antanut mun muuttaa alaikäisenä yksin Helsinkiin. Toisaalta elämäni olisi hyvin erilaista, moni ihminen olisi jäänyt kohtaamatta.

Jos pitäisi valita yksi Disney-mies, joka olisi luonteeltaan ja ulkonäöltään samanlainen kuin jossain Disney-elokuvassa, kenet haluaisit poikaystäväksi? En vain osaa ajatella että seurustelisin piirretyn miehen kanssa. Mutta alle kouluikäisenä olin rakastunut Thomasiin Pocahontaksesta, eli sanon vaikka sen.






Mikä on Disney-elokuvasuosikkisi? Juurikin se Pocahontas

Mikä on lempiviikonpäiväsi? Sunnuntai, koska se on lähes varmuudella vapaapäivä.

Oletetaan että joutuisit vankilaan. Mistä syystä joutuisit sinne? Pelaisin Monopolia.

Lempieläimesi? Kirahvi.

Mikä olet horoskoopiltasi? Seuraatko horoskooppeja? Mä luen horoskooppeja sillai kliseisen ironisesti aina välillä jos on joku iltapäivälehti käsillä. Olen kauris.

Leikitkö koskaan noilla sivupalkin ihanilla pingviineillä? Haha toisinaan kyllä jumitun hetkeksi niiden pariin :D

Mitä kieltä luontoäiti puhuu? Elekieltä.

Montako selfietä otat päivittäin? Tähän ei ole mitään keskiarvoa. Jos alan ottamaan selfieitä, se vaatii ehkä sen 410 otosta per yksi julkaisukelpoinen. Viime selfiestä taitaa olla toista viikkoa aikaa.

Screenshot viimeisimmästä WhatsApp-keskustelusta? Näitä mä en ole koskaan ymmärtänyt. En keskustele mitään mielenkiintoista.

Kolme käytetyintä emojia? Sydänsilmäemoji, see no evil ja pussaava emoji.

Vastaa rehellisesti: 1. se mitä viimeksi söit on hääkakkusi 2. ne vaatteet mitä sulla on nyt päällä on hääpukusi 3. se biisi mitä kuuntelit viimeksi on häävalssisi 4. kenelle viimeksi viestitit on sulhasesi 5. se paikka missä olet nyt on hääpaikkasi. Millaset häät saat?
1. Lämmin Kuppi-keitto. Tomaatti-vuohenjuusto. 2. Musta trikoomekko ja leopardiballerinat. 3. En oo itseasiassa varma, joko Kivesveto Go Go - Äiti hei tai Ludovico Einaudi - Eros 4. Eksä. 5. Sporassa. Kuulostaa ylitsepääsemättömän kamalilta häiltä.