Varsinainen hullu viikko takana. Tai oikeastaan kaksi viikkoa, tein toistaiseksi viimeisen työvuoroni helmikuun viimeisenä keskiviikkona ja siitä eteenpäin on eletty täyspäiväisenä vapaaherrattarena. Vuodet vierii ja ymmärrys hälvenee, mutta jäin epäilemään ehtikö mulla kuusivuotisen duuniurani aikana olla yhtään yli viikon yhtäjaksoista vapaata? Tällainen oleminen tuntuu nyt oudolta.
Jokin harhaluulo saa mut tuntemaan oloni levolliseksi ja laiskotelleeksi, vaikka viime päivien tapahtumissa olisi ollut kuukauden tarpeiksi. Niihin mahtui niin vajaa 2500 kilometrin lenkki, saunassa vietetty yö kuin syntymäpäivät ja hautajaisetkin.
Tanska oli ihana! Pitkästä aikaa mulla oli kotoisa olo ulkomailla. Voi Kööpenhamina Pööpenhamina, näkisin niin tulevaisuuteni täällä etsimässä antiikinaikaisia väripartikkeleita Glyptoteketin fragmenteista. Kaukana ovat ne ajat, jolloin reissaamisen piti olla sekunneissa tapahtuvaa paikasta toiseen kiitämistä vauhdissa tuhansia kuvia räpsien. Polvivammakin pakotti hidastamaan, olemaan.
Ennen olisin viisipäiväisellä reissulla laukannut kaikki nähtävyydet ja kadunpätkät ruksien vähintään kuvitteelliselta to do-listalta 'nähty, ei tarvitse enää kokea tätä', kunnes vetäisin uupumuksesta päiväkännit terassilla postikortteja kirjottaen. Nyt tarkkailin aamua ja päivää erottavan mystisen ajanjakson Axeltorvin vilinää brunssaten omassa pysähtyneisyyden kuplassani. Menin virran mukana pitkin rantoja ja kanaaleita. Kaksi päivää meni pelkästään kahdessa museossa. Kuinka monta tuntia voikaan kuluttaa yhden stout-pintillisen ääressä?
Nähtyäni miten hyvät ja tehokkaat kiskot Tanskassakin oli, vahvistui päätökseni panostaa maata pitkin tapahtuvaan reissaamiseen. Vuosia kestänyt matkailumasennus alkaa hellittää. Oivalsin, että työn ja vapaa-ajan voi yhdistää. Nähtävää jäi Köpiksessäkin vielä tuleville kerroille.
Lasken itseni virallisesti glory hunteriksi, sillä vasta tämä Jokereiden toistaiseksi pelottavan positiivisesti sujunut playoff-saaga on imenyt mua areenan kirkkaisiin valoihin. Olen käynyt katsomassa enemmän näitä pudotuspelejä kuin runkosarjaotteluita tällä kaudella. Tai mitä sitä valehtelemaan, mun paikallaolon syytä kuvaamaan riittänee kaksi sanaa: Oliver Lauridsen.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.