Olin jo unohtanut, miltä tuntuu rentoutua. Syödä, juoda, nukkua ja lukea. Herätä ilman kelloa aamuauringon kutitellessa silmiä, vain päästäkseni ihailemaan sen nousua jatkaakseni unia.
Toiminnantäyteisen kuuden viikon jälkeen oma flegmaattisuuteni on päässyt yllättämään. Mä en ole ollut aamuisin intoa täynnä, en ole vielä lähtenyt vanhasta tottumuksesta kiipeilemään mitään kallioita enkä ole kaivannut kahvia samaan tapaan kuin yleensä. Enkä tasan tee mitään suunnitelmia, asiat saavat nyt tapahtua omalla painollaan. Ainoa, että paluupäivä on kiveen hakattu. Tänne ei voi jäädä vaikka mieli tekisikin.
Saapuessani saarelle sunnuntaina saatoin olla edelleen humalassa. Lauantaina oli kurssin päätösillallinen, ja viiniä ja etikkaa tuli nautittua lähes yli äyräiden. Menin nukkumaan liian myöhään herätäkseni liian aikaisin. Sain jättää osan kamoista asuntolalle, mutta rinkka painoi silti liikaa valuessani tihkusateessa kohti Pireuksen metroa. Lipunosto ja koronakaavakkeen täyttö sujui kivuttomasti, ja nousin Poseidon Hellaksen kannelle torkkumaan. Josko raitis ilma parantaisi olon? Jos ei, niin ehkä sitten laivasta ostettu tyropita auttaisi. No, ehkä vähän.
Rantauduttuani lähdin kohti itää, sinne johti yksi tie. Pilvisestä säästä huolimatta saari mykisti kauneudellaan. Miten vesi voi ollakaan noin turkoosia? Löysin kymmeniä salapolkuja rantaan, näitä päässee kokeilemaan tulevina päivinä. Ei liian pitkän kävelyn jälkeen saavuin majapaikkaan, heitin rinkan sohvalle ja kipusin suoraan yläkertaan. Voin kertoa että tuntui hyvältä viikkojen asuntolahuoneen ja kimppahotellihuoneiden jälkeen. Mulla on yläkerta! Parisänky ja parveke odottivat molemmat yhtä kutsuvina, joten avasin pariovet apposelleen ja kävin sänkyyn makaamaan sateen ropinaa kuunnellen. Kun heräsin, olin täysin selvä. Onneksi tyropitaa oli vielä jäljellä.
Tähän mennessä olen ollut lähirannalla, ja tihkusateen koittaessa yläparvekkeella. Siinä on katos. Ja sängyssä, mahdun vihdoinkin nukkumaan omassa luonnollisessa asennossani. Tänään voisi ehkä lähteä toiselle puolelle saarta, siellä on opaskirjan mukaan hienoimmat rannat. Tai käppäillä läheisessä pinjametsässä. Tai sitten vain pötkötellä Donna Tarttin kanssa. Mun ei ole nyt pakko tehdä mitään. Olen lomalla.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.