Postikortteja Kreikasta

Ei, yhden ainutta postikorttia ei tältä reissulta tullut lähetettyä (sori tutut!) Kertonee jotakin kurssin hektisyydestä. Yleensä kun korttien kirjoittelu lasillisen ääressä rentoutuen on ollut reissaamisen parasta antia. No, tässä korostuu kuinka nyt ei oltu hupimatkailemassa. En sano, että kurssi ja korttien kirjoittaminen olisi mahdoton yhtälö - monet kurssikaverit suoriutuivat tästä rastista menestyksekkäästi, ja moneen kertaan. Mulla itselläni vaan meni kaikki se vähäinenkin vapaa-aika palautumiseen, ja ruuan ja juoman osto turistikrääsän ostelun edelle. Postikorttimaisemissa silti tuli vierailtua useaan otteeseen. Kuvitelkaa Microsoft WordArtilla tehdyt Greetings from XY-tehosteet kuvien päälle!




Ateenan viehätys piilee kontrasteissa. Naapurirappu saattaa olla puoliksi purettu kun oma rappu on viimeisen päälle laitettu. Ja vanhan uusklassisen talon vieressä voi olla uutuuttaan kiiltelevä pytinki.


Kykladisen saaren tapaan rakennettu Anafiotika on kenties sitä pittoreskeinta Ateenaa.


Matka Thessalonikin kaupunginmuureille oli henkeäsalpaava. Eikä vähiten kiireen ja maastonmuodon vuoksi.


Aleksanteri Suuren veistos Thessalonikissa. Täällä tapahtui ensikosketus mereen monen viikon tauon jälkeen.


Pithos Pellassa. Oli suuri houkutus kokeilla, toimisiko tuo teleporttina kahdentuhannen kolmensadan vuoden taa.


Vuorimaisemia Delfoista. Alhaalla kymmenien tuhansien oliivipuiden laakso.


Aamunkajon aikaan Kalamatassa. Mulla oli koko ranta käytössä, mitä nyt kissa tuli vahtimaan vaatteita.


Perinteinen kurssivierailu Sunionissa on tapahtunut auringonlaskun aikaan, mutta synkkänä päivänä vierailua saattoi aikaistaakin. Onneksi aikaistettiin. Täältä palatessa alkoi rankkasadekausi, joka teki kotiinpaluusta ehkä vähän mielekkäämpää.


Auringonnousu Agistrilla. Isolla yläparvekkeella oli ihanaa aloittaa aamu joogalla tai aamupalalla ja nousta uuteen päivään auringon tahtiin.

Teatteri Messenessä. Mielenkiintoinen arkeologiseksi alueeksi. Nykytaide pääsi yllättämään sekä saitilla että museossa.


Lykabettos, Likavittus, whaeva. Ateenan talomeri jatkuu silmänkantamattomiin. Yläilmoista käsittää kaupungin valtavan koon. Yritettiin bongata asuntolaa, mutta se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta tai Waldoa Mariannekarkkipussista.


Delfoi auringonlaskun aikaan. Onhan tuo näky nyt maaginen.

6 kommenttia

  1. Kiva että kirjoitat taas tätä blogia. Kaipasin tätä taukosi aikana eli vuosien 18-19 aikana

    VastaaPoista
  2. Onko tää blogi enää aktiivinen? Kaipaisin sulta taas unpopular opinions postausta että saisi taas räkättää!
    T: P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää miettiä tätä. En nyt täysin tyrmää ideaa, mutta välillä musta tuntuu että mun toivotaan varta vasten sanovan jotain mistä saadaan sitten syy loukkaantua ja alkaa haukkumaan mua noiden mielipiteiden takia. Olen nykyisin niin sairas ja väsynyt, etten varmaan kestä enää yhtään lokakampanjaa.

      Poista
    2. Voi toista 😔 jaksamisia! Muista, että se lammaslauma joka huutelee sun mielipiteitä vastaan, on kasa ihmisiä, jotka elävät pimeissä kaapeissa ilman vapautta ajatella avarammin. Heillä on lammaslaumaan sopiva suppea näkemys maailmasta. -Jesse

      Poista
    3. Kiitos! Lampaita on onneksi kiva silittää :)

      Poista

Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!

Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.